Etusivu » Blogi » Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen » 2015 » ”Kai sulla on jäsenkirja?” – Näkökulmia korruptioon Suomessa

”Kai sulla on jäsenkirja?” – Näkökulmia korruptioon Suomessa

Julkaistu 5.10.2015

Joku ehkä muistaa, että tulin alkukesästä hakeneeksi erästä korkeata poliisivirkaa. Lehdetkin siitä kirjoittivat.

Valintaprosessin ollessa kesken kävin kehä kolmosen ulkopuolella eräässä ammatillisessa kokouksessa. Tauolla minulle tuli esittäytymään toisessa kokouksessa ollut henkilö. Ulkonäöltä tiesin hänet pitkäaikaiseksi ex-kansanedustajaksi yhdestä nykyisestä hallituspuolueesta. Esittäydyttyään hän saman tien kertoi tietävänsä minun olevan mukana kyseisessä viran haussa ja kysyi: "Kai sulla on jäsenkirja? Mä tunnen ihmisiä."

Suorasukainen kysymys herätti monenlaisia tunteita. Ensin tuli hämmennys. Pikakelasin hakukuulutuksen mielessäni edes takaisin. Ei siinä mainittu mistään jäsenyyksistä. Monenlaisia muita kykyjä ja taitoja kyllä haluttiin.

Sitten tuli epävarmuus. Onhan minullakin erilaisia jäsenyyksiä: olen jäsenenä ainakin soutuseurassa, valtakunnallisessa maanpuolustusyhdistyksessä, kansainvälisessä syyttäjäyhdistyksessä (IAP), osuuskaupan bonusasiakkaissa ja metsästäjäliitossa. Perinteitä arvostavana kuulun myös kunniakkaaseen Mikkelin läänin Nimismiesyhdistykseen. Mutta jotenkin minulle syntyi asiayhteydestä ja kysyjän habituksesta sellainen vaikutelma, että jostakin ihan muusta jäsenkirjasta oli nyt kysymys.

Tässä vaiheessa – vastausta vaille jääneenä – kysyjä poistui. Oma tunteeni vaihtui ärtymyksen sekaiseksi epäilyksi. Syyttäjän työhän koettelee uskoa ihmiseen ja onnekkaisiin yhteensattumiin. Miksi ja millä mandaatilla tällaisia kysellään? Olenko nykyisillä jäsenyyksilläni jotenkin epäkelpo? Olinko joutunut tekemisiin hyvä veli -verkoston kanssa? Tätäkö se korruptio on?

Väärinkäsitysten välttämiseksi korostan, että minulla ei ole mitään syytä eikä perusteita kyseenalaistaa kyseisen viran täytön lopputulosta. Virkaan valituksi tuli varmasti sopiva ja pätevä henkilö. Onnea matkaan Seppo!

Mutta palataanpa teemaan eli korruptioon. Siitä käytävää keskustelua seuratessa ei välillä voi välttyä mielikuvalta, että toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä. Yhdelle korruptio on sama kuin lahjonta, toiselle se tarkoittaa epäeettistä toimintaa ja vallan käyttöä ylipäätään, kolmas viittaa sillä institutionaalisiin hyvä veli -verkostoihin.

Korruption lukuisissa määritelmissä painottuvat erilaiset näkökulmat: erityisesti poliittis-taloudellinen, eettinen, sosiaalinen ja juridinen. Lakimieskin saa korruption monimuotoisuudesta parhaan kuvan, kun yrittää tarkastelussaan ja päätelmissään ottaa huomioon kaikki nämä näkökulmat ja niiden keskeisen informaation.

Korruption ytimessä on latinan kantasanan corrumpere sisältämä ajatus ihmisen ja erityisesti hänen luonteensa turmelemisesta ja henkisestä rappiosta. Olennaista on vallan tai vaikutusvallan käyttäminen väärin, epäeettisesti, jopa lainvastaisesti tai rikollisesti.

Tutuimpia toimintatapoja ovat ehkä lahjominen, luottamuksellisen tiedon väärinkäyttö, kartellit, jonkun henkilön tai henkilöpiirin suosiminen eri muodoissaan ja usein vastavuoroisesti. Esimerkkeinä tästä ovat nepotismi, sisäpiirikaupat, laiton vaalirahoitus, nimitykset, virka-aseman väärinkäyttö ja työsyrjintä sekä muu epäasiallinen verkottuminen. Toimintasektori puolestaan voi olla yksityinen tai julkinen.

Rakenteellinen tai institutionaalinen korruptio on tapana erottaa yksilöllisestä korruptiosta. Rakenteellisessa korruptiossa pahimmillaan koko organisaation toimintakulttuuri, ml. sen johtaminen, ovat korruptoituneet. Laajimmillaan tällainen organisaatio on yhtä kuin valtio. Samalla yksilöllinen korruptio rehottaa. Kun mieli on altis, niin jokaisessa systeemissä on aina korruption mentävä aukko. Pahoin korruptoituneessa valtiossa mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy.

Vaikka katukorruptio ei meillä korruptiovertailun mallimaassa rehotakaan, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että rakenteellinen korruptio voitaisiin meillä jättää kokonaan huomiotta.

Jos etsimme korista kiivaasti vain mätiä omenoita, voi jäädä huomaamatta, että itse kori alkaa pikkuhiljaa homehtua ja lahota. Vaivihkaiset palvelukset ja vastapalvelukset muuttuvat pian säännöksi ja puolijulkiseksi maan tavaksi.

Korruptio luo edellytyksiä myös muulle rikollisuudelle ja vahvistaa samalla myös itseään. Rikosvastuun toteuttamisen näkökulmasta erityisen ongelmalliseksi tilanne muuttuu silloin, kun korruptio, monimuotoinen talous- tai valkokaulusrikollisuus ja rahanpesu saavat synergiaa toisistaan. Syntyy asetelma, joka generoi voimakkaasti vakavan rikollisuuden monia muitakin muotoja ja murentaa minkä tahansa valtion oikeudellista perustaa.

Korruptiivisen ja rangaistavan toiminnan raja ei sekään ole muuttumaton ja kiveen hakattu. Aktiivisena eurooppalaisena unilukkarina tässä asiassa on toiminut GRECO (Group of States against Corruption) eli Euroopan neuvoston korruptionvastainen toimielin. Viime vuosina GRECO on suositellut, että Suomi, joka on liittynyt moniin kansainvälisiin lahjonnan torjuntaa koskeviin sopimuksiin, kriminalisoisi myös vaikutusvallan väärinkäytön.

Lahjusrikossääntelymme muutostarpeita, muun muassa GRECO:n suositusten pohjalta, on viimeksi laajasti pohdittu oikeusministeriön työryhmämietinnössä 9/2015. Suomi on tehnyt vuodelta 1998 peräisin olevaan Euroopan neuvoston rikosoikeudelliseen yleissopimukseen vaikutusvallan väärinkäytön osalta varauman, joka on edelleen voimassa.

Sopimuksen 12 artikla velvoittaa sopimusvaltioita kriminalisoimaan yhtäältä vaikutusvallan väärinkäytön palkitsemisen. Toisaalta yleissopimuksen kriminalisointivelvoite koskee myös vaikutusvallan kauppaamista. Kyseessä on siis kriminalisoinnin tarpeen ja mahdollisuuden arviointi sellaisella harmaalla alueella, jossa pieni osa lobbareistakin toimii.

Aiemmin mainitsemani työryhmä päätyi katsomaan, että riittäviä perusteita erityiselle vaikutusvallan väärinkäyttöä koskevalle säännökselle ei ole. Tähän lopputulokseen päätyessään se painotti nykysääntelyn rakennetta ja kattavuutta, laillisuusperiaatteen ja erityisesti sen tarkkarajaisuusperiaatteen vaatimuksia, poliittista osallistumisoikeutta, sananvapautta ja mahdollisuuksia kehittää aineellisen sääntelyn läpinäkyvyyttä sekä käytännön tarpeita tai oikeammin niiden puuttumista.

Suomen tekemän varauman voimassaolo jatkuisi täten myös 1.2.2018 jälkeen. Omissa toiveissani olleet pari napakkaa pykälää jäänevät odottamaan kirjoittajaansa. Se harmittaa, koska yhtenäinen ja yhtä laaja rikosvastuun perusta olisi eduksi eritoten kansainvälistä kauppaa koskevien korruptio- ja lahjontaepäilyjen selvittämiselle ja rikosvastuun toteuttamiselle.

Korruptio ja sen riski liittyvät aina tavalla tai toisella valtaan. Oman rikosprosessimme sisällä valta-asetelma tietyllä tavalla muuttui, kun tämän vuoden alussa myös meillä otettiin käyttöön plea bargain – olkoonkin sen supisuomalaisena versiona, syyteneuvotteluna. Sisältyykö neuvotteluun korruptioriski? Minusta ei. Kun neuvottelun dokumentaatio on asianmukainen ja tuomioistuimen rooli sääntelymme mukainen, järjestelmän läpinäkyvyys estää tehokkaasti asiallisen neuvottelemisen muuttumisen epäasialliseksi junailemiseksi ja koplaamiseksi. Toki syyttäjiemme osaamisen ja roolikäsityksen pitää olla kunnossa.

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa tilanteesta Yhdysvalloissa. Siellä varsinainen rikosoikeudenkäynti tuomioistuimessa on jo todellinen harvinaisuus. Taloudellisista ja taktisista syistä lopputuloksista sovitaan valtaosassa tapauksissa. Faktoistakin voidaan tinkiä. Oikeudenkäyntiin lähtevä vastaaja ottaa valtavan riskin. Järjestelmällä on siellä kyllä myös ankarat kriitikkonsa.

Toivon, ettei tämä olisi se suunta, johon nykyisessä rahoitusahdingossa päätettäisiin ottaa suomalaisen oikeudenhoidon tuottavuusloikka. Eurovetoinen kriminaalipolitiikka on riskipeliä oikeusturvalla.

Suomi on verraten vähäväkinen maa. Sanotaan, että me kaikki olemme vain muutaman kädenpuristuksen päässä tosistamme. Tämän maan sosiaalinen verkosto on pieni ja tiheä. Poliittinen ja taloudellinen eliitti tuntevat toinen toisensa. Johtavat virkamiehetkin pyörivät varsin pienessä piirissä.

Korruption näkökulmasta pienet ympyrät ovat samalla uhka ja mahdollisuus: parhaimmillaan sosiaalinen kontrolli tehostuu ja keskinäisen vuorovaikutuksen eettinen perusta vahvistuu. Pahimmillaan se on paras mahdollinen kasvualusta itsekontrollin heikkenemiselle, epäeettiselle suosimiselle ja suojelulle. Niistä saavat lisäpuhtia myös hyvä veli -verkostomme.

Olen ilokseni huomannut suomalaisen median arvokkaan panoksen erinäisten korruptiotapausten ilmi saattamisesta. Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat myrkkyä korruptiolle. Suomi ei nykykunnossaan kovin monessa kansainvälisessä vertailussa kärkipaikalle yllä, mutta lehdistönvapaudessa olemme maailman huippumaa.

Toisaalta mediankin rooli on reaktiivinen. Se kiinnittää huomiotamme jo olemassa olevaan korruptioon. Toki se niin tehdessään voi samalla tulla vahvistaneeksi korruptionvastaista yleistä mielipidettä. Ideaalimaailmassa korruptiota torjutaan proaktiiviesti ja preventiivisesti, estämällä sen syntymistä jo ennakolta.

Entä mikä olisi korruption torjunnan kova ydin, sen pienin yhteinen nimittäjä? Minusta se löytyy siitä henkilökohtaisesta eettisestä koodistosta, joka meidän jokaisen toimintaa ja yksilöllisiä valintojamme ohjaa.

Oma sijansa korruption torjunnan työkalupakissa on myös eri ammattiryhmien itselleen vahvistamilla eettisillä periaatteilla ja normeilla, joita myös GRECO on pitänyt tärkeänä. Syyttäjälaitoksessa eettisten periaatteiden vahvistamiseen tähtäävä työ on jo pitkällä ja valmista pitäisi syntyä vielä tämän vuoden puolella. Periaatekirjaukset tulevat olemaan myös yleisön saatavilla, ja ne otetaan heti valmistuttuaan kiinteäksi osaksi syyttäjälaitoksen henkilöstön perehdytystä ja koulutusta.

Meistä jokaiselle tekee hyvää välillä katsoa syvälle peiliin ja pysähtyä arvioimaan omia verkostojamme, niiden toimintaa sekä etenkin henkilökohtaisia vaikuttimiamme. Miksi kuulun johonkin verkostoon? Mitä haluan tai odotan omilta verkostoiltani? Mitä itse sille annan? Vastaus voi tehdä kipeääkin. Olo voi olla kuin kirjoittaisi varjo-CV:tä kaikesta siitä, mistä se julkinen versio vaikenee.

Meillä jokaiselle on jo syntymässä annettu, hyvin sensitiivinen, mutta samalla erinomainen käytönkestävä työkalu korruption torjuntaan: omatunto. Sitä kannattaa kuunnella ja käyttää sekä toimia sen mukaisesti – ettei kävisi kuten Jerzy Lecille (1909–1966): "Hänen omatuntonsa oli puhdas. Hän ei milloinkaan käyttänyt sitä."


Kirjoitus pohjaa Lakimiespäivässä (2.10.) pitämääni puheeseen.

(13 )

07.10.2015 02:04 -

Kai näitä korruptoituneita poliitikkoja voisi joskus nimetäkin?

07.10.2015 10:37 Matti Nissinen

Asianomainen luultavasti tunnistaa itsensä. Tässä yhteydessä, kun kyse oli ilmiöstä, hän jääköön tositarinan anonyymiksi antisankariksi.

07.10.2015 12:10 Anu Mannonen

Kiitos hyvästä ja tarpeellisesta kirjoituksesta! Corrumpere-ilmiöön olemme mekin yhdessä iäkkään isäni kanssa törmänneet hänen edunvalvonta-asioissaan. Yksi talousasia eteni v. 2015 valtakunnansyyttäjänvirastoon saakka. Turhaan, vaikka holhouslain ja oikeusministeriön mukaan edunvalvoja ei voi koskaan päättää testamentin tekemiseen liittyvästä tai siihen rinnastuvasta asiasta. Isäni yleinen edunvalvoja on kuitenkin näin toiminut ja vielä isäni tietämättä ja vastoin vanhempieni keskinäistä testamenttia. Toivoisin kirjoituksellenne menestystä myös käytännön tasolla, jotta hukka tai karhu eivät maatamme perisi.

07.10.2015 23:44 Minä

- Jäsenkirjalla saa siis oikeutta, kerro ihmeessä mihin puolueeseen kannattaa liittyä, että syytettä ei hylätä ja jutun voittaa jäsenkirjan esittämällä...nim. aina oppositiossa....

07.10.2015 23:51 Sama

Laittakaa nyt syyttäjävirastolle fb-fanisivut, silläkin me kansalaiset edesautetaan korruption kitkemistä...tästä suloisesta suomestamme, jossa huumepoliisin päällikkökin istuu telkien takana...taisi olla se oikea jäsenkirja..vai?

08.10.2015 11:31 Penttinen

Hieno kirjoitus.

08.10.2015 13:50 Matti Nissinen

Selvyyden vuoksi: syyttäjä ei suosi eikä syrji ketään. Meillä laki on sama kaikille.

08.10.2015 14:00 Matti Nissinen

Minulla on käytössäni Twitter-tili, johon voi lähettää viestiä.
Valtakunnansyyttäjänviraston on tarkoitus alkaa hyödyntää sosiaalista mediaa viestinnän tehostamiseksi vielä tämän syksyn aikana. Pohdimme vielä, mikä/mitkä ne kanavat ovat.

08.10.2015 18:58 Kalevi Tiihonen

Mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu juttu aina ajankohtaisesta teemasta. Itse uskon juristina hyvin kirjoitetun ja toimivan lainsäädännön voimaan tässäkin asiassa. Mitä lähemmäs mennään etikkaa, moraalia, omaatuntoa ja vastaavia käsitteitä sitä haastavammaksi tulee olla oikeassa ja osoittaa sormella toista. Eikä näistä poikkeamista mistään tuomita, jos tällä teolla ei ole rikkonut jotain lain säännöstä. Median myötä helposti nähdään kaikkialla harmaata taloutta ja korruptiota. Onneksi lainsäätäjä, syyttäjälaitos ja esitutkinta on tehnyt suoraselkäisiä päätöksiä siitäkin, että jokainen median paljastus ei ylitä syytekynnystä. Tämä alue pitää hallita kokonaisuudessaan hyvin, että keikumme jatkossakin vähiten korruptoituneiden maiden keulilla.

12.10.2015 08:15 jacob Söderman

Erinomainen puhe! Kiitos siitä!

19.10.2015 11:40 Anu Mannonen

Sanat ja teot ovat eri asia.
Mikään ei oikeuta epäoikeudenmukaisuutta.

23.10.2015 08:34 Karoluz

Olipa mukavaa luettavaa. Ei sillä, että olisin tykännyt aiheesta. Joku vaan kirjoitti aiheesta aiheesta ja asiallisesti. Ehkä tämä on jollain tasolla hyvä avaus. Myrsky kylläkin alkaa laantua, ja asia luikertelee taka-alalle. Mutta jutun antisankari varmasti menee itseensä. Ja puolueet alkavat hoitaa asioitaan huolellisemmin. Meno siis jatkuu. Nyt on aika herätä!
Minä kirjoittelen tätä Ankkalammikon rannalta. Täällä meno on monin verroin härskimpää kuin jutun tyyliset pikku vihjailut. Katsokaapa kaikki huviksenne, minkälaisia virkamiesvalintoja rantaradan varrella harrastetaan. Tärkeintä ovat kieli, puolue ja jonkin verran myös suku. Koulutuksella, työkokemuksella tai minkään sortin oikealla osaamisella ei ole mitään merkitystä. Vahva paino sanoilla oikealla ja mitään.
Onneksi siellä on myös olemassa jonkin verran henkilöitä, jotka siis täyttävät vaaditut kriteerit, ja ovat suorittaneet jonkin riittävän tutkinnon ja osaavatkin jotain. Mutta heitä on ärsyttävän vähän. Kunnat kriisiytyvät kovaa vauhtia! Voisiko joku tehdä jotain kuntamaailmankin parantamiseksi! Tai ainakin auttaa ihmisiä tekemään jotain oikeaa.
Maan tapa? Korruptio? Eriarvoistuminen? Usko maan ihmisiin on koetuksella.

09.12.2015 16:43 Erkki Havukainen

Hieno kirjoitus, kiitos siitä.

 
Sivun alkuun |