VKS:2007:5 Esitutkintayhteistyön tehostaminen ja syyttäjäparien käyttäminen

YLEINEN OHJE SYYTTÄJILLE
VKS:2007:5
Dnro: 22/31/07
Annettu: 15.5.2007
Säädösperusta: YSL 3 § 2 mom.
Voimassa: 15.5.2007 lukien toistaiseksi

1 Taustaa

1.1 Yleistä

Lainsäätäjän jo taannoin ilmaisema kanta esitutkintayhteistyöhön ja syyttäjäparien käyttämiseen käy hyvin ilmi ROL:n säätämiseen ja samassa yhteydessä tapahtuneeseen ETL:n täydentämiseen liittyvästä eduskunnan lakivaliokunnan mietinnöstä (LaVM 9/1997 vp). Lakivaliokunta toteaa, että esitutkinnalla luodaan perusta suulliselle, keskitetylle ja välittömälle oikeudenkäynnille ja että syyttäjällä on sekä oikeus että velvollisuus ohjata esitutkintaa asianmukaisen syyteharkinnan ja keskitetyn pääkäsittelyn turvaamiseksi. Valiokunta edellyttää myös syyttäjien työtapojen kehittämistä niin, että suurimmissa jutuissa voidaan käyttää syyttäjäparia tai -ryhmää. Monista syistä tavoitteet eivät kuitenkaan ole käytännössä toteutuneet. Syyttäjälaitoksen sirpaleisesta organisaatiosta johtuneet työnjohdolliset ongelmat ovat olleet yksi keskeinen kehityksen este. Nämä ongelmat ovat nyt poistuneet.

Matti Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmaan onkin jo kirjattu ajankohtaiseksi tavoitteeksi, että vaativien rikosasioiden esitutkinta-, syyteharkinta- ja oikeuskäsittelyä tehostetaan ja nopeutetaan lisäämällä syyttäjien osallistumista esitutkintaan ja varmistamalla tähän riittävät voimavarat. Hallitusohjelmassa päätettiin myös sisäisen turvallisuuden ohjelman jatkosta ja todettiin muun muassa, että ohjelman painopistettä laajennetaan järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan suuntaan. Myös oikeusministeriön 21.3.2007 julkaiseman kriminaalipoliittisen toimintaohjelman vuosille 2007 - 2011 mukaan (Hyvinvointivaltion kriminaalipolitiikka, Toiminta ja hallinto 2007:13) yksi lähivuosien merkittävimmistä vaikuttavuustavoitteista on rikosasioiden käsittelyketjun voimavarojen kohdentaminen vakavampiin ja vaikeimmin käsiteltäviin asioihin. Lisäksi sisäasiainministeriön ja oikeusministeriön kansliapäälliköiden tapaamisessa 11.4.2007 on sovittu yhteiseksi tavoitteeksi vuodelle 2008 muun muassa, että rikosprosessin sujuvuutta parannetaan esitutkintayhteistyötä edelleen kehittämällä ja suuntaamalla voimavaroja vaativiin rikosasioihin.

Tämä on tarpeen senkin vuoksi, että poliisi on vastikään päättänyt siirtää rikostorjunnan ja -tutkinnan painopistettä järjestäytyneen rikollisuuden suuntaan ja sen myötä muuttanut myös tutkintastrategiaansa tekokeskeisestä tutkinnasta tekijäkeskeiseen. Tämä tulee merkitsemään aiempaa enemmän vaativia monialaisia liigajuttuja, jotka syyttäjien tulee käsitellä kaikissa olosuhteissa.

Syyttäjien mahdollisuudet keskittyä vaativien ja laajojen rikosasioiden käsittelyyn ovat työnjaollisia ratkaisuja hyväksi käyttäen huomattavasti paremmat paitsi 1.4.2007 voimaan tulleen organisaatiouudistuksen johdosta myös vuonna 2006 toteutettujen esitutkinnan rajoittamisen laajentamista, sovittelua ja kirjallista menettelyä koskevien lainsäädäntöuudistusten myötä.

Voimavarojen kohdentaminen edellyttää kuitenkin, että uusissa syyttäjänvirastoissa tarkastellaan uudelleen sekä töiden yleistä järjestelyä että nykyisiä työtapoja. TARMO-työajanseurannan mukaan syyttäjät käyttävät nykyisin vain kuusi prosenttia työajastaan esitutkintayhteistyöhön, eikä syyttäjäpareja juurikaan käytetä. Tehokas esitutkintayhteistyö edellyttää kuitenkin, että siihen käytettävän työn määrä on selvästi suurempi, arviolta ehkä kolminkertainen. Syyttäjäparia tulee käyttää nykyistä olennaisesti suuremmassa osassa vaativia ja laajoja rikosasioita. Erittelemättömien rikosasioiden joukostakin löytyy silloin tällöin toista syyttäjää edellyttäviä juttuja, esimerkiksi poikkeuksellisen laajoja omaisuusrikossarjoja.

1.2 Esitutkintayhteistyön merkityksestä

Rikosvastuu toteutuu tuomioistuimessa suullisessa, keskitetyssä ja välittömässä pääkäsittelyssä. Näiden periaatteiden mukaan järjestetty oikeudenkäynti edellyttää onnistuakseen, varsinkin vaativissa ja laajoissa asioissa, asianmukaista valmistelua. Esitutkinnalla on rikosasiassa ETL 5 §:n 2 momentista ilmenevin tavoin soveltuvin osin riita-asian valmistelua vastaava tehtävä sen lisäksi, että siinä entiseen tapaan selvitetään rikos ja muut syytteestä päättämistä varten tarvittavat seikat.

Vaikka poliisi toimii esitutkinnan johtajana, syyttäjällä on nykyisin viimekätinen vastuu siitä, että pääkäsittelyn valmisteluun liittyvät näkökohdat tulevat otetuksi huomioon jo esitutkinnassa. Syyttäjän huoleksi jää sekin, että kaikki sekä rikoksesta epäiltyä vastaan että hänen puolestaan puhuvat seikat ovat tulleet asianmukaisella tavalla esitutkinnassa selvitetyiksi ja johdonmukaisesti jäsennellyiksi pääkäsittelyä varten.

Lainsäätäjän esitutkintayhteistyötä koskeva näkemys ilmenee selvästi edellä mainitusta lakivaliokunnan mietinnöstä (LaVM 9/1997 vp.). Lakivaliokunnan mukaan esitutkinnan, pääkäsittelyn valmisteluun liittyvien, tavoitteiden saavuttaminen onnistuu parhaiten hyvällä tutkintaviranomaisten ja syyttäjän välisellä yhteistyöllä. Parhaaseen tulokseen luonnollisesti päästään, kun syyttäjä ryhtyy esitutkintayhteistyöhön jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Syyttäjän tehtäviä ja keskeistä asemaa esitutkinnassa on kuvattu esimerkiksi Jyrki Virolaisen ja Pasi Pölösen teoksessa "Rikosprosessin osalliset - rikosprosessioikeus II" (Porvoo 2004, s. 30 - 65; erit. 41-49).

1.3 Tarve käyttää syyttäjäpareja

Syyttäjän asema nykyisessä rikosprosessissa on keskeinen. Syyttäjän vetoamisvelvollisuus, mahdollinen syytteen tarkistaminen, asianosaisten suuri määrä, todistelun laajuus ja todisteiden analysointi sekä ylipäänsä prosessin kokonaisvaltainen vetovastuu aiheuttavat sen, että syyttäjä ei aina yksin kykene täysipainoisesti huolehtimaan kaikista vastuistaan keskitetysti käsiteltävässä jutussa. Tilanne oli aivan toinen entisessä inkvisitorispainotteisessa prosessissa, jossa harkinta-aikaa antaneet lykkäykset olivat pikemmin sääntö kuin poikkeus. Tämän vuoksi syyttäjäparien käyttö on tarpeen varsinkin silloin, kun syyte vaativassa jutussa on riitautettu ja syytettyjä avustajineen on useita.

Usean syyttäjän tarpeeseen voi kuitenkin koko syyttäjälaitoksen kannalta olla muitakin painavia syitä. Syyttäjäparin käyttö niin käräjäoikeus- kuin hovioikeusvaiheessakin on toisinaan välttämätöntä prosessin jatkuvuuden turvaamiseksi sairaus- ja muiden odottamattomien tapausten varalta. Parityöskentely kokeneemman syyttäjän kanssa on myös mitä parhain tilaisuus nuoremmalle syyttäjälle saada oppia vaativien asioiden hoitamisesta. Lisäksi parityöskentely on hyvä keino jakaa erilaisia riskejä ja uhkia sekä varautua niihin ennakolta. Nykyisin on varauduttava siihenkin, että syyttäjiin kohdistetaan painostusta tai jopa uhkauksia. Tämä vaatii ennakkovarautumista.

2 Esitutkintayhteistyötä ja syyttäjäparien käyttämistä koskeva ohje

Asianmukaisesti suunniteltuna ja toteutettuna jutun tehokas valmistelutyö esitutkinnan yhteydessä säästää sekä poliisin voimavaroja muita juttuja varten että syyttäjän työmäärää jutun myöhemmissä käsittelyvaiheissa eli lopullisen syyteharkinnan yhteydessä ja pääkäsittelyssä.

Järkevän työnjaon pohjalle rakentuva parityöskentely ei sekään kuluta syyttäjän voimavaroja kaksin verroin. Nämä seikat on otettava aidosti huomioon arvioitaessa toimintojen soveltamisedellytyksiä voimavarojen suhteen niukoissakin oloissa.

Se, milloin juttu on niin vaativa tai laaja, että se on jaettava syyttäjäparille, arvioidaan asianomaisessa syyttäjänvirastossa. Juttujaon yhteydessä on myös aina nimettävä kumpi syyttäjäparin syyttäjistä huolehtii syyttäjien keskinäisestä työnjaosta.

Syyttäjänvirastojen johtavien kihlakunnansyyttäjien tai, jos vastuu esitutkintayhteistyöstä ja / tai juttujen jakamisesta on työjärjestyksen tai sen nojalla annettujen määräysten perusteella apulaispäälliköllä, hänen tehtävänään on huolehtia yhtäältä siitä, että viraston syyttäjät osallistuvat esitutkintayhteistyöhön siten kuin poliisiylijohtajan ja valtakunnansyyttäjän yhdessä asettaman esitutkintayhteistyön kehittämistyöryhmän loppuraportissa 16.6.2006 (Ilona > Vireillä syyttäjälaitoksessa > Projektit > Esitutkintayhteistyö) ja työryhmän suunnitteleman koulutuksen yhteydessä on kerrottu sekä toisaalta siitä että vaativissa ja / tai laajoissa rikosasioissa käytetään riittävästi syyttäjäpareja.

3 Seuranta

Esitutkintayhteistyötä koskevat TARMO-kirjaukset on syytä tehdä huolellisesti, koska tiedot syyttäjien esitutkintayhteistyöhön käyttämän työajan määrästä saadaan olennaisilta osin tästä järjestelmästä.

Syyttäjäparien käyttämisestä tulee syyttäjänvirastoilla olla ajan tasalla olevat seurantatiedot juttujen laadun ja lukumäärän osalta.

Alueohjaavat valtionsyyttäjät raportoivat oman alueensa esitutkintayhteistyön ja syyttäjäparien käytön toteutumisesta valtakunnansyyttäjälle vuosittain viimeistään seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä. Ensimmäinen raportti annetaan vuodelta 2007.

VKS:2007:5 (pdf, 0.03 Mt)

 
Julkaistu 17.9.2013