Pakkokeino-ohje

YLEINEN OHJE SYYTTÄJILLE
VKS:2016:3
Dnro 28/31/14
Annettu 7.7.2016
Voimassa 1.8.2016 - toistaiseksi
Kumoaa VKS:2003:2, dnro 1/31/03

1 Syyttäjän rooli pakkokeinoja käytettäessä

Rikosoikeudellisten pakkokeinojen käytön tarkoitus on edistää rikosten selvittämistä, turvata pääkäsittelyn järjestäminen ja rikoshyödyn menetetyksi tuomitseminen sekä asianomistajan vahingonkorvausvaatimusten täytäntöönpano. Syyttäjä on ainoa toimija, jonka virkavelvollisuudet rikosprosessissa kattavat koko menettelyn esitutkinnan aloittamisesta lainvoimaiseen tuomioon
asti.(1 Tämän vuoksi syyttäjä on rikosvastuun toteuttajana vastuussa myös siitä, että pakkokeinoja käytetään lainmukaisesti, tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti koko menettelyn ajan. (2

Syyttäjälle pakkokeinolaissa annetut laajat pakkokeinovaltuudet esitutkinnan aikana luovat syyttäjälle myös velvoitteen aktiiviseen esitutkintayhteistyöhön, johon olennaisesti kuuluu pakkokeinojen käytön seuranta, vaikka syyttäjä ei omia valtuuksiaan käyttäisikään. Esitutkinnan aikana syyttäjä voi esitutkintalain 5 luvun 2 §:ssä annetuin toimivaltuuksin kehottaa tutkinnanjohtajaa tai muuta toimivaltaista esitutkintaviranomaista ryhtymään myös sellaisiin pakkokeinotoimenpiteisiin, joiden osalta syyttäjällä itsellään ei ole toimivaltaa. Syyttäjä voi näin ollen käyttää omia valtuuksiaan tai määrätä tutkinnanjohtajan hakemaan esimerkiksi tuomioistuimelta vakuustakavarikkoa tai vangitsemispäätöstä. Vastaavasti syyttäjä voi itse pyytää tai kehottaa tutkinnanjohtajaa pyytämään toimivaltaista päätöksentekijää määräämään salaisten pakkokeinojen käytöstä. Syyttäjän yksittäistapauksessa antamat määräykset pakkokeinoasioissa tulee merkitä esitutkintapöytäkirjaan tai muulle esitutkinta-asiakirjalle, jotta päätöksentekijä on jälkikäteen todettavissa. (3

Kansainväliseen oikeusapuun tai Euroopan Unionissa tehtävään yhteistyöhön liittyviä pakkokeinoja toisen maan viranomaiselta pyydettäessä syyttäjän on aina oltava mukana päätöksenteossa. Tämä johtuu siitä, että pääsääntöisesti samaa pakkokeinoa ei ole tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista pyytää uudelleen, jos syyttäjä myöhemmin arvioi pakkokeinon kohteen tutkinnanjohtajan kannasta poikkeavasti. On myös huomattava, että EU-instrumenteissa toimivalta on pääsääntöisesti oikeusviranomaisilla, käytännössä siis syyttäjällä, eikä esitutkintaviranomaisilla.

Syyteharkinnan ja pääkäsittelyn aikana syyttäjä vastaa kaikista käsiteltävänään olevan asian pakkokeinoista. Syyttäjä on velvollinen huolehtimaan siitä, että esitutkinnan aikana tehtyihin pakkokeinoihin haetaan tuomioistuimelta määräajan pidennykset tai edellytysten puuttuessa pakkokeinopäätös kumotaan, mahdollisesti tarvittavat uudet pakkokeinohakemukset toimitetaan tuomioistuimelle ja kansainväliseen yhteistyöhön liittyviin pakkokeinoja edellyttäviin toimiin ryhdytään viipymättä. Syyttäjän on lisäksi kansainvälisten turvaamistoimien osalta huolehdittava siitä, että oikeusrekisterikeskukselle välittyy tieto konfiskaatiotuomiosta, jota turvaamaan on ulkomailla määrätty pakkokeino.

Esitutkinnan päätyttyä käytettäviä pakkokeinoja ovat tyypillisimmin päätökset vangitsemisesta, matkustuskiellosta ja turvaamistoimista sekä kansainväliseen oikeusapumenettelyyn liittyvät epäillyn luovuttamista ja rikoshyödyn poisottamisen turvaamista koskevat asiat.

Asian siirryttyä syyttäjälle, hän päättää vangitsemis-, matkustuskielto- ja turvaamistoimivaatimusten sekä kansainvälistä oikeusapua koskevien pyyntöjen tekemisestä. (4

Syyteharkinnan aikana syyttäjä vastaa siitä, että vangitsemisen edellytykset ovat olemassa ja on velvollinen hakemaan syytteen nostamisen määräajan pidentämistä, jos syyteharkinnan suorittaminen sitä edellyttää. (Ks. myös apulaisvaltakunnansyyttäjän päätös 1.2.2006 Dnro 98/41/03.)

Pääkäsittelyn aikana syyttäjän on huolehdittava siitä, että hän edellytysten täyttyessä vaatii rikosasian vastaajan vangittavaksi, koska tuomioistuin ei pakkokeinolain 3 luvun 2 §:n 3 momentin perusteella ilman tällaista vaatimusta voi vangitsemisesta päättää.

Vastaavasti pakkokeinolain 5 luvun 4 §:n mukaan matkustuskieltoa koskevassa asiassa päätöksentekotoimivalta siirtyy syyttäjälle esitutkinnan päätyttyä. Syytteen nostamisen jälkeen siitä päättää tuomioistuin, mutta vain syyttäjän vaatimuksesta.

2 Syyttäjän käytössä olevat pakkokeinot

Pakkokeinolain 2 luvun 9 §:n mukaan syyttäjä on pidättämiseen oikeutettu virkamies. Syyttäjällä on seuraavat pakkokeinoihin liittyvät toimivaltuudet ja velvollisuudet:

1) Pidättäminen (PKL 2 luku).

2) Vangitsemisvaatimuksen tekeminen esitutkinnan aikana tai esitutkinnan päätyttyä ja asian siirryttyä syyttäjälle,
- oikeus ottaa vangitsemisvaatimuksen tekeminen päätettäväkseen esitutkintaviranomaisen tekemän sitä koskevan ilmoituksen jälkeen,
- vaatimus tuomitun vangitsemisesta (PKL 3:2).
- Syytteen nostamisen määräajan pidentämistä koskeva pyyntö (PKL 3:14.2).
- Vangitun päästäminen vapaaksi, joko sen vuoksi, että edellytyksiä vangittuna pitämiselle ei enää ole tai koska syyttäjä on esitutkintaviranomaisen tekemän ilmoituksen jälkeen ottanut vapaaksi päästämistä koskevan asian päätettäväkseen (PKL 3:17.2 ja 3).
- Vangitsemisvaatimus muutoksenhakutuomioistuimessa (PKL 3:18).
- Eurooppalaiseen ja pohjoismaiseen pidätysmääräykseen liittyvät säilössä pitämistä koskevat päätökset ja sen jatkamista koskevat vaatimukset tuomioistuimelle. (5

3) Matkustuskieltoa koskevan päätöksen tekeminen esitutkinnan aikana tai sen ottaminen syyttäjän päätettäväksi esitutkintaviranomaisen tekemän ilmoituksen jälkeen,
- asian siirryttyä syyttäjälle, matkustuskiellosta päättää syyttäjä,
- syytteen nostamisen jälkeen matkustuskiellosta päättää tuomioistuin syyttäjän vaatimuksesta (PKL 5:4).
- Matkustuskiellon pidentämistä koskevan määräajan pidentämistä koskeva pyyntö (PKL 5:8).
- Vaatimus vapaana olevan vastaajan määräämisestä matkustuskieltoon (PKL 5:9.3).
- Toisessa EU-maassa täytäntöönpantavan matkustuskiellon (eurooppalainen valvontamääräys, ESO) määrääminen tilanteessa, jossa vangitsemisvaatimusta ei ole viety tuomioistuimen käsiteltäväksi. (6

4) Vakuustakavarikkovaatimus ennen syytteen vireille tuloa ja vireille tulon jälkeen tuomioistuimelle (PKL 6:2.1).
- Väliaikaisen vakuustakavarikon määrääminen ja omaisuuden otto esitutkintaviranomaisen haltuun (PKL 6:3.1).
- Väliaikaista vakuustakavarikkoa ja vakuustakavarikkoa koskevan päätöksen kumoaminen ja määräajan pidentämistä koskeva pyyntö (PKL 6:4).
- Vieraan valtion oikeusapupyynnön johdosta tehtävä vaatimus vakuustakavarikosta (PKL 6:8.1).

5) Toisen Euroopan unionin jäsenvaltion tekemän jäädyttämispäätöksen täytäntöönpano Suomessa ja Suomessa tehdyn jäädyttämispäätöksen lähettäminen toiseen jäsenvaltioon täytäntöönpantavaksi (L omaisuuden tai todistusaineiston jäädyttämistä koskevien päätösten täytäntöönpanosta Euroopan unionissa/EU-jäädyttämislaki). (7

6) Takavarikoimisesta ja asiakirjan jäljentämisestä päättäminen (PKL 7:7).
- Takavarikoidun tai takavarikoimista varten haltuunotetun suljetun kirjeen tai muun suljetun yksityisen asiakirjan avaamisesta päättäminen (PKL 7:11).
- Takavarikkoa koskevan määräajan pidentämistä koskeva pyyntö (PKL 7:14).
- Päätös takavarikon kumoamisesta ja asiakirjan jäljennöksen säilyttämättä jättämisestä todisteena. Syyteharkinnan aikana ko. päätökseen toimivaltainen on vain syyttäjä, ellei kyse ole ainoastaan omaisuuden palauttamisesta siihen oikeutetulle (PKL 7:17).
- Vaatimuksen tekeminen takavarikoidun omaisuuden palauttamisen lykkäämisestä tai uudelleen takavarikoimisesta (PKL 7: 18 ja 19).
- Takavarikosta päättäminen vieraan valtion oikeusapupyynnön johdosta (PKL 7:21).
- Jos syytettä ei nosteta ja useat vaativat takavarikoitua palautettavaa esinettä, syyttäjä voi asettaa määräajan kanteen nostamiselle (PKL 7:23.2).

7) Päätös omaisuuden hävittämisestä, valtion käyttöön ottamisesta tai myymisestä, kun asiassa tehdään syyttämättäjättämispäätös ja esine ilmeisesti tuomittaisiin valtiolle menetetyksi (PKL 7:24.2).

8) Päätös yleisestä kotietsinnästä ja paikanetsinnästä (PKL 8:15).

9) Päätös laite-etsinnästä (PKL 8:29).

10) Päätös henkilöön kohdistuvasta etsinnästä (PKL 8:33).

11) Vaatimus tuomioistuimelle telekuuntelusta ja muusta vastaavasta tietojen hankkimisesta (PKL 10:5).

12) Vaatimus tuomioistuimelle televalvontaluvan myöntämisestä (PKL 10:9.1 ja 2).

13) Vaatimus tuomioistuimelle tukiasematietojen hankkimisesta (PKL 10:11).

14) Päätös suunnitelmallisesta tarkkailusta (PKL 10:13).

15) Päätös muusta kuin kotirauhan piirissä olevasta teknisestä kuuntelusta ja vaatimus tuomioistuimelle asuntokuuntelusta tai rikoksen johdosta vapautensa menettäneenä olevan epäillyn teknisestä kuuntelusta (PKL 10:18).

16) Päätös muusta kuin kotirauhan piirissä olevasta teknisestä katselusta ja vaatimus tuomioistuimelle kotirauhan piirissä olevasta tai rikoksen johdosta vapautensa menettäneenä olevan epäillyn teknisestä katselusta (PKL 10:18).

17) Päätös muusta kuin teknisestä seurannasta ja vaatimus tuomioistuimelle teknisestä seurannasta (PKL 10:22).

18) Vaatimus tuomioistuimelle teknisestä laitetarkkailusta (PKL 10:24).

19) Teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkimisesta päättäminen (PKL 10:25.3).

20) Vaatimus tuomioistuimelle tekniseen tarkkailuun käytettävän laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentamisesta vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan (PKL 10:26.2).

21) Euroopan unionin jäsenvaltiolle tai muulle vieraan valtion viranomaiselle oikeusapupyynnössä toimitettu pyyntö todisteiden hankkimisesta tai menettämisseuraamuksen täytäntöönpanon turvaamisesta pakkokeinoja käyttäen (L kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa 5 §). (8

Syyttäjällä on näin ollen esitutkinnan aikana lähes tutkinnanjohtajan toimivaltuuksia vastaavat pakkokeinovaltuudet.

Tämän ohjeen liitteenä olevassa muistiossa käsitellään niitä syyttäjän toimivallassa olevia pakkokeinoja, joihin liittyviä päätöksiä syyttäjä käytännössä tyypillisimmin tekee eli vangitsemista ja turvaamistoimia. Salaisista pakkokeinoista annetaan ohje myöhemmin.

3 Ohjeen seuranta ja kehittäminen

Tämän ohjeen vaikutukset ja toimivuus näkyvät parhaiten käytännön työssä. Ohjeen edelleen kehittämiseksi pyydän ohjeen käyttäjiä lähettämään palaute- ja kehittämisehdotuksiaan Valtakunnansyyttäjänviraston virastopostiin (vksv@oikeus.fi).


Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen

Valtionsyyttäjä Ritva Sahavirta

Viitteet:
1) Esitutkintalaissa säädetään syyttäjän toimivaltuuksista (ETL 5:2) ja yhteistyövelvoitteesta (ETL 5:3). Tässä ohjeessa syyttäjäntyöllä ei tarkoiteta kihlakunnansyyttäjän toimintaa poliisirikosten tutkinnanjohtajana.
2) Ks. myös Helminen,Klaus - Fredman, Markku - Kanerva, Janne - Tolvanen, Matti - Viitanen, Marko: Esitutkinta ja pakkokeinot. Helsinki 2014 s. 173, jossa todetaan, että syyttäjän tulee ottaa selvää esitutkinnassa käytettyjen todistelukeinojen luotettavuudesta. Jos syyttäjä tietää, että jokin seikka on selvitetty epäluotettavalla tavalla, syyttäjän on luovuttava vetoamasta tähän todisteeseen tai todistelukeinoon, ja tiedon epäluotettavuudesta on riittävän ajoissa annettava tieto myös puolustukselle. Kirjoittajat suosittelevat myös sitä, että syyttäjä keskustelee jo esitutkinnassa epäillyn avustajan kanssa vaihtoehtoisista tapahtumainkuvauksista ja todistelun tarpeesta.
3) Syyttäjän tulee ennen pakkokeinon käyttöä aina arvioida, voidaanko pakkokeinolla tavoiteltuun lopputulokseen päästä myös muulla käytössä olevalla keinolla. Tällöin on erityisesti harkittava syyttäjälaitoslain 25 §:n mahdollistaman laajan tiedonsaantioikeuden käyttöä.
4) Ks. tarkemmin sisäisestä Intrasta osoitteesta Syyttäjät/Kv-asiat/Esitutkintayhteistyö, Oikeusapu, Rikoksesta epäillyn luovuttaminen, Jäädyttäminen ja konfiskoiminen, Eurojust, EJN, Muut oikeudelliset verkostot.
5) Helsingin syyttäjänviraston syyttäjät sekä päivystävät syyttäjät.
6) Toisesta valtiosta Suomeen täytäntöönpantavaksi tulevan valvontamääräyksen osalta päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta tekee Helsingin, Pirkanmaan, Oulun ja Pohjois-Savon käräjäoikeuden toimialueella työskentelevä syyttäjä. Ks. tarkemmin Intrasta osoitteesta Syyttäjät/Kv-asiat/kohta 6a valvontamääräystä koskeva syyttäjän käsikirja.
7) Ks. lähemmin Syyttäjän käsikirja, EU-jäädyttämispäätös, Valtakunnansyyttäjänvirasto, jatkuvasti päivitettävä asiakirja, joka on saatavissa sisäisestä Intrasta osoitteesta Syyttäjät/Kv-asiat/Jäädyttäminen ja konfiskoiminen. Eurooppalaisen tutkintamääräyksen, EIO, tullessa voimaan toukokuussa 2017, näyttöä koskevat jäädyttämisasiat hoidetaan sitä käyttäen.
8) Toukokuusta 2017 lähtien näyttö hankitaan EU-valtioista käyttämällä eurooppalaista tutkintamääräystä, EIO. Esitutkintavaiheessa syyttäjä päättää viime kädessä lähetetäänkö tutkintamääräystä ja minkä sisältöisenä toiseen EU-valtioon.

VKS:2016:3 (pdf, 0.09 Mt) VKS:2016:3 /Muistio (pdf, 0.16 Mt)
 
Julkaistu 16.9.2016