VKS:2012:2 Syyttäjän muutoksenhaku hovioikeuteen

YLEINEN OHJE
VKS:2012:2
Dnro 31/31/11
Annettu 1.10.2012
Voimassa 1.10.2012 - toistaiseksi
Kumoaa VKS:1998:2
Päivitetty 19.6.2017

Tähän yleiseen ohjeeseen on tehty seuraavat osittaispäivitykset: Jatkokäsittelylupaa koskevan
4 luvun johdantokappale sekä alaluvut 4.1 ja 4.2 on poistettu. Lukuun on lisätty uusi alaluku 4.1. Lisäksi ohjeen alaluvun 4.3 numeroksi on muutettu 4.2 ja alaluvun 4.4 numeroksi 4.3.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviainen

Valtionsyyttäjä Jukka Rappe

1 Johdanto

Syyttäjä osallistuu kaikkiin rikosasioiden oikeudenkäynteihin asianosaisena, jonka tehtävänä on myös yleisen edun toteutumisen valvonta. Hän joutuu arvioimaan käsiteltävinään oleviin asioihin liittyviä oikeus- ja näyttökysymyksiä, seuraamusratkaisuja sekä oikeudenkäyntimenettelyä. Syyttäjällä on aineellisesti oikean lopputuloksen saavuttamisen lisäksi merkittävä vastuu oikeuskäytännön kehittämisestä.

Syyttäjän velvollisuuksiin ja vastuuseen kuuluu hakea muutosta asioissa, joissa hän näkee lainkäytön tai rangaistuskäytännön epäyhtenäisyyttä taikka tarvetta laintulkinnan ohjaamiseen. Tulkinnanvaraisissa tapauksissa ja uusissa oikeuskysymyksissä syyttäjällä on korostunut rooli. Oikeuskäytäntö ei kehity ilman riittävän monia muutoksenhakutuomioistuimen ratkaisuja. Kaikkien näiden seikkojen vuoksi syyttäjän tulee saattaa rikosasia hovioikeuden käsiteltäväksi.

2 Keskeiset säännökset ja lainvalmisteluasiakirjat

Muutoksenhakua käräjäoikeudesta hovioikeuteen koskevat säännökset oikeudenkäymiskaaren (OK) 25 ja 26 luvuissa saivat sisältönsä 1.5.1998 voimaan tulleella lailla oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta (165/1998). Keskeiset lainvalmisteluasiakirjat ovat hallituksen esitys (33/1997 vp), perustuslakivaliokunnan lausunto (9/1997 vp) ja lakivaliokunnan mietintö (19/1997 vp). Säännökset hyväksyttiin eduskunnassa lakivaliokunnan ehdotuksen mukaisessa, hallituksen esityksestä merkittävästi poikkeavassa muodossa. Lainsäätäjän tarkoituksen ja tahdon selvittäminen edellyttää tutustumista lakivaliokunnan mietintöön.

Lokakuun 1 päivänä 2003 tuli voimaan kyseisiä lukuja koskeva uudistus (381/2003). Keskeiset lainvalmisteluasiakirjat ovat hallituksen esitykset (83/2001 vp ja 91/2002 vp) sekä lakivaliokunnan mietintö (27/2002 vp).

OK 25 ja 26 lukuja uudistettiin merkittävästi lisää 1.1.2011 voimaan tulleella lailla (650/2010). Lakiin lisättiin myös uusi 25 a luku valitusasian valmistelun aloittaminen hovioikeudessa ja jatkokäsittelylupa. Keskeiset lainvalmisteluasiakirjat näiden säännösten osalta ovat hallituksen esitys (105/2009 vp), perustuslakivaliokunnan lausunto (4/2010 vp) ja lakivaliokunnan mietintö (4/2010 vp).

Viimeisimmällä lainmuutoksella säädettiin myös ennakkovalituksesta käräjäoikeudesta suoraan korkeimpaan oikeuteen. Ennakkovalitukseen liittyvä ohjeistus sisältyy valtakunnansyyttäjän yleiseen ohjeeseen syyttäjän muutoksenhausta korkeimpaan oikeuteen.

3 Varautuminen käräjäoikeudessa

Rikosasia tutkitaan kokonaisuudessaan käräjäoikeudessa. Hovioikeuden tehtävä on kontrolloida käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuus valituksessa ja vastauksessa vedotuilta osin sekä korjata mahdolliset virheet.

3.1 Oikeusastekohtainen vetoamisvelvollisuus

Syytesidonnaisuus ja syyttäjän vetoamisvelvollisuus ovat instanssikohtaisia. Syyttäjän tulee huolehtia siitä, että hänen suullisesti käräjäoikeudessa esittämänsä vaihtoehtoinen rangaistusvaatimus ja sen perusteena oleva seikka (tapahtumakuvaus) tulevat täsmällisesti merkityksi käräjäoikeuden pöytäkirjaan, josta ne siirtyvät käräjäoikeuden tuomioon. Syyttäjä voi valituksessaan tai vastauksessaan viitata tuomiosta ilmenevään vaihtoehtoiseen vaatimukseensa ja sen perusteisiin ja näin varmistaa vetoamisvelvollisuutensa täyttämisen myös hovioikeudessa.

Käräjäoikeuden pöytäkirja- ja tuomiomerkinnät ovat tärkeitä myös sen vuoksi, että hovioikeus voi tulkita puutteet vaihtoehtoisten vaatimusten kirjaamisessa käräjäoikeuden tekemäksi syytteen tarkistuksen hylkäämiseksi ja, ellei syyttäjä valita, lainvoimaiseksi ratkaisuksi.

3.2 Oikeudenkäyntiaineisto ja muistiinpanot

Asia voidaan ratkaista hovioikeudessa yksinomaan kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella (ks. kohta 6.3). Syyttäjän tulee sen vuoksi huolehtia siitä, että käräjäoikeuden oikeudenkäyntiaineistoksi tulee kaikki se aineisto, minkä hän on sellaiseksi tarkoittanut. Jos syyttäjä käräjäoikeudessa vetoaa sellaiseen kirjalliseen todisteeseen, jota hän ei ole maininnut haastehakemuksessa, hänen tulee varmistaa, että uusi todiste merkitään käräjäoikeuden pöytäkirjaan.

Asianosaisten lausumista käräjäoikeudessa on jälkikäteen käytettävissä vain pöytäkirjaan ja tuomioon merkityt tiedot sekä mahdolliset käräjäoikeudessa syntyneet äänitallenteet. Hovioikeuden pääkäsittelyssä syyttäjän täytyy kyetä reagoimaan nimenomaan noissa lausumissa tapahtuviin muutoksiin. Siksi syyttäjän tulee huolehtia, että hänellä on hovioikeuden pääkäsittelyä varten sellainen aineisto ja muistiinpanot, joista käräjäoikeuden pääkäsittelyn keskeiset seikat käyvät ilmi ja joita hän voi käyttää hovioikeuden pääkäsittelyssä vertailumateriaalinaan. Aineisto säilytetään siihen asti, kunnes asiassa on annettu lainvoimainen tuomio.

4 Jatkokäsittelylupa

4.1 Jatkokäsittelylupajärjestelmä

Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvussa säännelty jatkokäsittelylupajärjestelmä on luonteeltaan yleinen. 25 a luvun 5 § 1 momentin mukaan jatkokäsittelylupa tarvitaan, kun käräjäoikeuden antamaan ratkaisuun haetaan muutosta valittamalla. Tätä pääsääntöä sovelletaan aina, ellei laissa toisin säädetä.

Lupajärjestelmän sovellettavuuden määräytyessä muutoksenhakukeinon – valittamisen – perustella, ei muutoksenhaun kohteena olevan asian laadulla tai laajuudella ole merkitystä. Näin ollen lupajärjestelmää sovelletaan pääasiaratkaisujen lisäksi esimerkiksi todistajalle maksettavia korvauksia, pakkokeinoasioita ja oikeudenkäyntiväitteitä koskeviin ratkaisuihin, jos niihin saa hakea muutosta erikseen valittamalla.

Sen sijaan lupajärjestelmää ei sovelleta päätöksiin, joihin haetaan muutosta muilla muutoksenhakukeinoilla, esimerkiksi vangitsemispäätöksestä kantelemalla.

Rikosasioiden osalta on oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 5 §:n 2 ja 3 momenteissa säädetty vastaajaa, asianomistajaa ja syyttäjää koskevat poikkeukset jatkokäsittelylupavaatimuksesta. Lupaa ei tarvita, jos vastaaja on tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin kahdeksan kuukautta vankeutta ja valitus koskee vastaajan syyksi luettua rikosta taikka vastaajalle tuomittua rangaistusta.

4.2 Luvan myöntämisen perusteet (OK 25a:11)

Jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos
1) ilmenee aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta (muutosperuste),
2) käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä (tarkistusperuste),
3) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa on tärkeää myöntää asiassa jatkokäsittelylupa (ennakkoratkaisuperuste) tai
4) luvan myöntämiseen on muu painava syy.

Jatkokäsittelylupa on myönnettävä, jos jokin edellä mainituista perusteista täyttyy. Myöntämiselle asetettu kynnys on matala.

Muutosperuste soveltuu silloin, kun käräjäoikeuden ratkaisussa on virhe. Käräjäoikeus on esim. tuominnut vanhentuneesta rikoksesta, määrännyt korvausta enemmän kuin oli vaadittu taikka arvioinut syyllisyyden väärin. Käräjäoikeuden näyttöratkaisussa on voitu sivuuttaa toista kantaa puoltavat todisteet kokonaan tai osittain taikka ne on painotettu väärin.

Harkinta kohdistuu siihen, kuinka todennäköistä on, ettei käräjäoikeuden ratkaisu ole oikea (ilmenee aihetta epäillä). Ratkaisevaa on tuomion lopputulos, joten lupaa ei myönnetä yksinomaan perusteluissa olevien puutteiden korjaamiseksi tai virheellisten lainkohtien oikaisemiseksi. Jos kyse on rangaistuksen mittaamisesta, edellytetään, ettei vakiintunutta oikeuskäytäntöä ole tai että ratkaisu on selvästi sen vastainen.

Lupaa ei kuitenkaan myönnetä yksinomaan näytön uudelleen arvioimista varten, vaan näytön virheellisellä arvioinnilla on oltava syy-yhteys lopputuloksen virheellisyyteen. Valituksessa esitettyjen seikkojen perusteella on oltava perusteltua aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta. Todistelu ja/tai näyttöratkaisu on siis riitautettava yksilöidysti, ilmoitettava teeman mukainen todistelun lopputulos ja se, miksi todisteelle olisi tullut antaa sen ansaitsema näyttöarvo.

Tarkistusperuste soveltuu, kun tuomion perustelut ovat niin puutteelliset tai epäselvät, ettei lopputuloksen oikeellisuutta voi arvioida. Esimerkiksi valituksessa riitautetaan lopputulokseen vaikuttavan suullisen näytön arviointi, mutta tuomiossa ei ole analysoitu näyttöä. Tässä korostuu käräjäoikeuden ratkaisun perustelujen seikkaperäisyyden merkitys. Koska tuomiot perustellaan yhä paremmin, tätä perustetta sovelletaan harvoin.

Ennakkoratkaisuperuste liittyy hovioikeuden tehtävään valvoa lainkäytön yhtenäisyyttä ja ohjata laintulkintaa. Peruste soveltuu silloin, kun laki ei anna selvää vastausta ongelmaan, jolloin hovioikeuden ratkaisulla annetaan oikeusohje vastaisen varalle. Peruste voi tulla sovellettavaksi esim. uusien huumausaineiden tai tekniikan kehittymiseen liittyvien uusien rikoksentekotapojen kohdalla. Lupa myönnetään, vaikka käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta ei olekaan aihetta epäillä. Käräjäoikeuden ratkaisussa tai valituksessa tulee olla selviä viitteitä siitä, että ohjaava ratkaisu tarvitaan ja kyseisen tapauksen on sovittava ohjaavan ratkaisun antamiseen.

Muu painava syy soveltuu silloin, kun valituksessa on kyse OK 31 luvun mukaisesta purkuperusteesta tai kun ratkaisun merkitys vastaajalle on objektiivisesti arvioiden huomattavasti tavanomaista suurempi. Perustetta sovelletaan myös kun syntyy epäily siitä, ettei käräjäoikeuden menettely täytä ihmisoikeussopimuksen vaatimuksia, vaikka lopputuloksen oikeellisuutta ei olisikaan aihetta epäillä eikä lopputulosta edes muutettaisi. Valittajan on itse vedottava tähän syyhyn ja myös esitettävä siitä tarpeellinen selvitys.

4.3 Luvan hakeminen (OK 25:15.1/4a-kohta)

Jos syyttäjä tarvitsee jatkokäsittelyluvan, hän ilmoittaa valituskirjelmänsä alussa oman otsikon alla sen perusteen, miksi lupa tulee myöntää ja syyt, miksi hän katsoo tämän perusteen olevan olemassa, esimerkiksi seuraavasti:

"Käräjäoikeus on katsonut syytteen laittomasta uhkauksesta jääneen näyttämättä ja hylännyt sen. Jatkokäsittelylupa tulee myöntää, koska käräjäoikeus on ratkaissut asian väärin (OK 25a luku 11 § 1 mom. 1-kohta). Perustelen jäljempänä, miksi syyte on katsottava näytetyksi."

"Jatkokäsittelylupa tulee myöntää asian periaatteellisen merkityksen vuoksi (OK 25a luku 11 § 1 mom. 3-kohta). Laiton uhkaus oli kohdistettu henkilöihin, jotka eivät olleet esittäneet syyttämispyyntöä. Koska erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista, se on nostettu rikoslain 25 luvun 9 §:n 1 mom. nojalla."

5 Syyttäjä valittajana

Syyttäjä rajaa valituksessaan hovioikeuden tutkimisvallan määritellessään käräjäoikeuden ratkaisusta ne kohdat, joilta osin hän vaatii ratkaisua muutettavaksi. Riitaisten seikkojen osalta syyttäjän on esitettävä muutosvaatimustensa tueksi perusteet, joiden johdosta käräjäoikeuden tuomion perustelut ja siten myös lopputulos on virheellinen.

5.1 Valituskirjelmä (OK 25:15)

Valituskirjelmällä on ratkaiseva merkitys asian valmistelun ja koko muutoksenhakumenettelyn järjestämisen kannalta. Hyvän valituksen rakenne on selkeä ja itse valituskirjelmä jäsennelty ja kiteytetty. Selkeä kieli ja täsmälliset viittaukset todisteluun sekä todistelua tukeva havainnollistaminen (esim. erilaiset piirrokset) auttavat asian ymmärtämistä.

Jatkokäsittelylupapyynnön jälkeen esitetään vaatimukset, niiden perusteet (oikeustosiseikat) ja sovellettavaksi tulevat oikeusohjeet. Erityisesti on syytä tuoda esille, jos syyttäjän vaatimukset tai niiden perustelut poikkeavat käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevistä vaatimuksista sekä syyt noihin poikkeaviin vaatimuksiin.

Syyttäjän tulee valituksessaan selvästi ja eritellysti yksilöidä ne oikeudelliset tai näytön arviointiin liittyvät syyt, joiden johdosta syyttäjä katsoo, että käräjäoikeuden tuomion lopputulos on virheellinen. Tuomion oikeellisuus riitautetaan niin, että siitä käy selvästi ilmi, onko tuomio syyttäjän mielestä virheellinen lain soveltamisen vai näytön arvioimisen (vai molempien) osalta. Mikäli syyttäjä mielestä todistelu on arvioitu väärin, se riitautetaan yksityiskohtaisesti, esim. olivatko todisteet epäluotettavia vai olivatko niistä tehdyt johtopäätökset vääriä.

Ennen tarkempaa oikeudellista argumentaatiota ja näytön arviointia tuodaan esille riidattomat seikat ja riitakysymykset. Oikeudellisen argumentaation on perustuttava riittäviin oikeudellisiin selvityksiin ja kattavaan oikeuslähdeaineistoon. Näytön osalta on arvioitava, kykeneekö syyttäjä esittämällään näytöllä horjuttamaan käräjäoikeuden tekemän arvioinnin lopputulosta.

Valituksessa tulee olla myös mahdollinen pyyntö pääkäsittelyn toimittamisesta hovioikeudessa (ks. kohta 5.4).

5.2 Todisteet ja todistusteemat

Valituksessaan syyttäjä ilmoittaa ne todisteet, joihin hän haluaa nojautua, ja minkä riitaisen seikan hän kullakin todisteella haluaa näyttää toteen samalla tarkkuudella kuin oikeaoppisessa haastehakemuksessa. Syyttäjän on varmistettava, että todistusteemat koskevat vain niitä seikkoja, jotka ovat nimenomaan hovioikeudessa riitaisia ja todistelun kohteena. Tarvittaessa teemoja voi muotoilla uudelleen.

Koska hovioikeudessa oikeudenkäynnin kohteena on käräjäoikeuden tuomio eikä syyte, valituksessa yksilöidään uudelleen kaikki esitettävät todisteet.

Todisteet voi ryhmitellä seuraavasti:
1. Käräjäoikeudessa esitetty todiste, joka esitetään samalla todistusteemalla kuin käräjäoikeudessa. Tällöin on mahdollista viitata haastehakemuksen todistenumerointiin, jos se voi tapahtua selvyyden kärsimättä.
2. Käräjäoikeudessa esitetty todiste, joka esitetään muutetulla teemalla, jolloin teema luonnollisesti ilmoitetaan ja
3. Uusi vasta hovioikeudelle esitettävä todiste, joka teemoitetaan kuten haastehakemuksessa.

Uusi kirjallinen todiste joko liitetään valitukseen tai toimitetaan hovioikeudelle mahdollisimman pian valituksen jättämisen jälkeen.

Jos syyttäjän vaatimukset, niiden perusteet, todisteet ja todistusteemat yksinkertaisessa asiassa ilmenevät selkeästi ja yksilöidysti käräjäoikeuden tuomiosta, pöytäkirjasta tai haastehakemuksesta, syyttäjä voi poikkeuksellisesti viitata niihin. Syyttäjän on kuitenkin joka kerta tarkistettava viitattavasta aineistosta, että viittaaminen noihin asiakirjoihin voi tapahtua yksiselitteisesti ja selvästi. Epäselvä viittaustekniikka hidastaa asian käsittelyä hovioikeudessa ja aiheuttaa ylimääräistä valmistelua.

5.3 Syytteen muuttaminen

ROL 5 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan nostettua syytettä ei saa muuttaa. Syytteen muuttamisena ei pidetä syytteen rajoittamista eikä toisen tai uuden lainkohdan ilmoittamista kuin mitä haastehakemuksessa oli ilmoitettu eikä sitä, että syyttäjä vetoaa uuteen seikkaan syytteen tueksi (syytteen tarkistaminen). Syyttäjä voi hovioikeudessakin vedota uuteen seikkaan, joka kuuluu valituksenalaisessa ratkaisussa tarkoitetun teon oikeusvoimapiiriin, ja esittää uuden vaihtoehtoisen syytteen, mikäli syytetyn valitus antaa siihen aihetta.

Oikeusvoimalla tarkoitetaan sitä historiallista tapahtumainkulkua, josta on kysymys. Jos on esimerkiksi kysymys on tiettynä yönä tapahtuneesta laittomasta tunkeutumisesta huoltoasemalle ja siellä tehdyistä omaisuusrikoksista ja omistajaan kohdistuneesta väkivallasta, kaikki tämän tapahtuman puitteissa tehdyt syytteiden tarkistukset ovat sallittua syytteen tarkistamista. Syytteen muuttamisesta on kysymys vasta, kun mennään tämän historiallisen tapahtuman ulkopuolelle; esimerkiksi saman päivän aamuna tapahtuneeseen huumausainekauppaan.

Oikeudenkäyntiaineisto voi olla laajempi ja erilainen kuin käräjäoikeudessa edellyttäen, ettei asiaa ole syytä palauttaa käräjäoikeuteen ratkaisemisen kannalta merkityksellisen uuden seikan johdosta.

Jos oikeusvoimavaikutus estää syyttäjää nostamasta myöhemmin uutta syytettä alkuperäisestä syytteestä tietyllä tavalla poikkeavan teonkuvauksen perusteella, kyse on syytteen sallitusta tarkistamisesta oikeudenkäynnin aikana. Muussa tapauksessa muutettu teonkuvaus jäisi kokonaan tutkimatta eikä sellainen ole aineelliseen totuuteen pyrkimisen kannalta toivottavaa. Jos uusi syyte jää oikeusvoimapiirin ulkopuolelle, sen voi nostaa erillisenä asiana eikä sitä ole välttämätöntä saada samaan käsittelyyn.

5.4 Syyttäjä pyytää pääkäsittelyä

Hovioikeuden on syyttäjän pyynnöstä toimitettava pääkäsittely, jos asiassa on otettava vastaan suullista todistelua 15 §:n perusteella (OK 26:14.3). Jos pääkäsittely toimitetaan ja asiassa on kysymys käräjäoikeuden suullisen todistelun uskottavuudesta tekemästä arviosta, suullinen todistelu otetaan uudelleen vastaan (OK 26:15.1 ensimmäinen lause).

Pääkäsittelyn lähtökohtana on, että asianosaisille annetaan tilaisuus esittää asiansa suullisesti, joten pääkäsittely on järjestettävä muulloinkin kun hovioikeus pitää sitä tarpeellisena.

Koska syyttäjän pyyntö pääkäsittelyn järjestämisestä on keskeisessä roolissa, hänen on ilmoitettava yksilöity ja perusteltu syy pyyntöönsä. Samassa yhteydessä syyttäjän tulee tuoda esille muita mahdollisia pääkäsittelyn määräämiseen liittyviä näkökohtia, esim. asianosaisten mahdollinen ulkomailla oleskelu tai muu tavoitettavuuteen liittyvä tieto.

Lisäksi syyttäjä ilmoittaa käsityksensä
- miltä osin ja missä suhteessa suullinen todistelu on arvioitu väärin,
- onko pääkäsittelyssä kuultava asianosaisia henkilökohtaisesti ja
- keiden todistajien, asiantuntijoiden ja muiden todistelutarkoituksessa kuultavien henkilöiden kuuleminen on tarpeellista (OK 25:15.2). Henkilöiden yhteystiedot voi ilmoittaa viittaamalla haastehakemukseen, jos ajantaiset tiedot ilmenevät sieltä (OK 25:16.1).
Keskeisintä on arvioida, mistä kysymyksistä asiassa on edelleen riitaa. Pääkäsittelyä ei tarvita, ellei riita koske kysymyksiä, jotka edellyttävät henkilötodistelua.

Pääkäsittely voidaan kuitenkin toimittaa myös sellaisessa asiassa, jossa todistelua ei oteta uudelleen vastaan (ns. pikkupääkäsittely). Todistelua ei tarvitse ottaa uudelleen vastaan, jos käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä oikeudenkäyntiaineiston perusteella kokonaisuutena arvioitaessa mitään varteenotettavaa epäilystä (OK 26:15.1 jälkimmäinen lause). Tällöin on usein kyse oikeuskysymys- tai seuraamuskeskustelusta.

Vastaajaa ei voida tuomita vankeusrangaistukseen, ellei häntä ole henkilökohtaisesti kuultu pääkäsittelyssä. Hovioikeus voi kuitenkin syyttäjän vaatimuksesta tuomita vankeusrangaistukseen pääkäsittelyä selvästi pakoilevan vastaajan, jota on käräjäoikeudessa henkilökohtaisesti kuultu valituksessa esitetyistä vaatimuksista. Tämä edellyttää, että
1) vastaajan henkilökohtaista kuulemista ei pidetä tarpeellisena,
2) puolustuksesta on huolehdittu ja
3) vastaajalle on ilmoitettu, että hänet voidaan tuomita poissaolosta huolimatta (ROL 8:13.2).

5.5 Syyttäjä ei pyydä pääkäsittelyä

Jos syyttäjä ei pyydä pääkäsittelyä, valituskirjelmä on laadittava kaikilta osin täydelliseksi (ks. OK 25:15-16). Erityisesti on kiinnitettävä huomiota siihen, että kaikkiin vaihtoehtoisiin vaatimuksiin ja niiden perusteisiin on nimenomaisesti uudelleen vedottava.

5.6 Muutoksenhaku syyttäjän edustaman asianomistajan korvausvaatimukseen

Hakiessaan muutosta syytteeseen annettuun ratkaisuun syyttäjä hakee ROL 3:9.1:ssä säädetyin edellytyksin muutosta myös edustamansa asianomistajan korvausvaatimukseen, jos se on riippunut syyteasian ratkaisusta. Korvausvaatimusta koskeva tyytymättömyyden ilmoitus tulee tehdä erikseen.

Jatkokäsittelyluvan tarve arvioidaan erikseen syytteen ja erikseen asianomistajan korvausvaatimuksen osalta. Syyttäjä ei hae muutosta yksinomaan korvausvaatimukseen.

6 Syyttäjä valittajan vastapuolena

Hovioikeus kehottaa valittajan vastapuolta antamaan valitukseen kirjallisen vastauksen hovioikeuden määräämässä ajassa. Hovioikeus voi jättää vastauksen pyytämättä, jos sen pyytäminen on ilmeisen tarpeetonta (OK 26:3.1). Hovioikeus voi lisäksi määrätä, mistä kysymyksestä vastauksessa on erityisesti lausuttava (OK 26:3.2). Hovioikeus voi tarvittaessa kehottaa valittajan vastapuolta antamaan vastauksen jo ennen jatkokäsittelyluvan myöntämistä (OK 25a:13).

6.1 Vastaus vastaajan valitukseen

Hovioikeudella ei ole velvollisuutta vastauksen pyytämiseen, joten jokainen pyyntö on harkittu. Kun hovioikeus esittää syyttäjälle vastauspyynnön, hovioikeus on jo harkinnut vastauksen tarpeelliseksi. Sen vuoksi syyttäjä antaa aina hovioikeuden häneltä pyytämän vastauksen ja lausuu siitä kysymyksestä, mistä hovioikeus on määrännyt. Sellainen vastaus, jossa syyttäjä toteaa ainoastaan, ettei anna vastausta, ei palvele asian käsittelyä hovioikeudessa.

Vastauksen yksityiskohtaisuus riippuu käräjäoikeuden tuomiosta, mutta lähtökohtana voi pitää valituskirjelmän rakennetta (ks. kohta 5.1). Vastausta laatiessaan syyttäjän on mietittävä myös, miksi hovioikeus on myöntänyt jatkokäsittelyluvan ja mitä näyttöä syyttäjä aikoo hovioikeudessa esittää.

Syyttäjä ottaa aina kantaa myös vastaajan pääkäsittelypyyntöön. Tässä yhteydessä syyttäjän tulee ottaa kantaa myös siihen, missä laajuudessa käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuudesta valituksessa esitetyn johdosta ylipäänsä voi jäädä varteenotettava epäily eli onko henkilötodistelun toisintamiselle tarve.

Hyvä lähtökohta on analysoida, mistä kysymyksistä hovioikeudessa on riitaa. Tarkastelun kohteena on nimenomaan vastapuolen valitus, josta on pyrittävä erottamaan riitaiset ja riidattomat seikat. Tarvittava todistelu koskee vain riitaisia seikkoja. Valituksen perusteella riidattomia seikkoja ei tarvitse enää todistella, jolloin hovioikeudessa ei enää tarvita kaikkea samaa todistelua kuin käräjäoikeudessa.

6.2 Vastaaja vaatii pääkäsittelyä

Kun vastaaja on vaatinut pääkäsittelyä, sellainen pääsääntöisesti järjestetään. Syyttäjä ilmoittaa hovioikeudelle oma todistelunsa teemoineen samalla tavoin kuin valituksessa (ks. kohta 5.2). Hovioikeus ei muutoin pysty suunnittelemaan pääkäsittelyä ilman lisätoimia.

Syyttäjän on selvitettävä vastapuolen valituksesta tai käräjäoikeuden tuomiosta, miltä osin muutosta haetaan ja miltä osin tuomio riitautetaan ja hänen on kohdistettava oma todistelunsa niihin. Jos syyttäjä on epätietoinen siitä, onko todistelu asianmukaisesti riitautettu, hän voi kiinnittää hovioikeuden huomiota siihen kysymykseen omaa todistelua nimeämättä.

Kun syyttäjän perusteet, todisteet ja todistusteemat vastaavat käräjäoikeudessa vedottua tai esitettyä, hänen ei tarvitse selostaa niitä uudelleen vaan viittaaminen käräjäoikeuden tuomioon riittää. Mikäli todistelua tarvitaan, sen tulee koskea vain riitaisia seikkoja. Syyttäjä vastaa valittajan vastapuolen asemassakin siitä, että kaikki rikosvastuun toteutumisen kannalta tarpeellinen näyttö riitaisista seikoista esitetään pääkäsittelyssä.

6.3 Vastaaja ei vaadi pääkäsittelyä

Ellei asiassa toimiteta pääkäsittelyä, se ratkaistaan esittelystä kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella (OK 26:12). Tällöin hovioikeus ottaa asiaa ratkaistessaan huomioon hovioikeudessa esitetyn kirjallisen aineiston kuten valituksen, vastauksen, vastavalituksen ja muut valmistelussa annetut kirjalliset lausumat. Lisäksi hovioikeus ottaa huomioon myös käräjäoikeudessa kertyneen oikeudenkäyntiaineiston, mukaan lukien käräjäoikeuden tuomion ja pöytäkirjan.

Näissäkin tilanteissa oikeudenkäynti koskee käräjäoikeuden tuomiota vain valituksessa ja vastauksessa vedotulta osalta. Kun syyttäjä antaa vastauksen, hovioikeus ottaa käräjäoikeuden tuomion lisäksi huomioon vain ne vaatimukset ja perusteet, joihin syyttäjä on vastauksessa vedonnut. Käräjäoikeuden oikeudenkäyntiaineistosta ei aina ilmene esim. syyttäjän loppulausunnossaan esittämiä kannanottoja, kuten käsitys siitä, mikä merkitys jollekin todisteelle on jutussa annettava. Tällaiset kannanotot on tuotava esiin vastauksessa.

Lisäksi syyttäjän tulee vedota vastauksessaan niihin mahdollisiin vaihtoehtoisiin syytteisiin, joista käräjäoikeus ei ole ratkaisunsa lopputulokseen nähden lausunut mitään. Syyttäjän toimenpiteitä helpottaa, jos hän on kohdassa 3.2. todetun mukaisesti käräjäoikeudessa huolehtinut siitä, että hänen esittämänsä vetoamisseikat on täsmällisesti kirjattu käräjäoikeuden aineistoon.

6.4 Vastaus syyttäjän edustaman asianomistajan korvausvaatimusta koskevaan valitukseen

Jos vastaaja on valittanut sekä rikosasiasta että syyttäjän edustaman asianomistajan yksityisoikeudellisesta korvausvaatimuksesta, syyttäjä voi vastata valitukseen myös edustamansa asianomistajan korvausvaatimuksen osalta.

Mikäli syyttäjä ei enää edusta asianomistajaa, hänen on heti ilmoitettava siitä hovioikeudelle, jotta se voi toimittaa vastauskehotuksen asianomistajalle itselleen.

6.5 Vastavalitus

Valittajan vastapuolena syyttäjällä on oikeus hakea muutosta käräjäoikeuden tuomion lopputulokseen tyytymättömyyttä ilmoittamatta ja varsinaisen muutoksenhakuajan jälkeen. Hänen tulee tehdä vastavalitus, kun rikosvastuun asianmukainen toteutuminen sitä edellyttää. Määräaika on kaksi viikkoa valitusmääräajan päättymisestä.

Vastavalitukselle on erikseen haettava jatkokäsittelylupa ja sitä koskevat samat edellytykset kuin valitusta (OK 25:14c). Vastavalitus raukeaa, jos valitus peruutetaan, raukeaa tai jätetään tutkimatta taikka valittajalle ei myönnetä jatkokäsittelylupaa.

Kun vastaajan valituksella ei ole lupaperustetta, mutta syyttäjän vastavalituksella on, niin lupaperusteesta huolimatta vastavalitus raukeaa, jos valitukselle ei myönnetä jatkokäsittelylupaa. Syyttäjän tulee siten entistä huolellisemmin miettiä, milloin hänen tulee valittaa ja milloin riittää vastavalitus.

Vastavalitus ei raukea, jos valitus peruutetaan vasta pääkäsittelyssä.

7 Pääkäsittely

Menettelystä pääkäsittelyssä säädetään OK 26 luvun 24, 24a ja 24b §:issä. Käsittely hovioikeudessa pohjautuu siihen, mihin käräjäoikeudessa on päädytty ja myös hovioikeudessa on lähtökohtana suullisuus.

Koska asianosainen voi luopua suullisesta käsittelystä, pääkäsittely toimitetaan vain, jos asianosainen on sitä vaatinut. Hovioikeus voi kuitenkin toimittaa pääkäsittelyn myös omasta aloitteestaan katsoessaan sen tarpeelliseksi. Pääkäsittely voidaan toimittaa vain osassa asiaa. Tällöin asia ratkaistaan pääkäsittelyssä esitetyn aineiston perusteella siltä osin kuin se on käsitelty pääkäsittelyssä ja muilta osin kirjallisen aineiston perusteella.

7.1 Valmistelu

Pääkäsittelyn valmistelu tapahtuu hovioikeuden johdolla. Valmistelu on useimmiten kirjallista, tarvittaessa voidaan järjestää myös suullinen valmisteluistunto (OK 26:8.2) taikka puhelin- tai videoneuvottelu.

Hovioikeus pyrkii entistä useammin laatimaan etukäteen kirjallisen yhteenvedon asianosaisten vaatimuksista ja toimittamaan sen asianosaisille tiedoksi ennen pääkäsittelyä. Pääkäsittelyn läpivientiä varten hovioikeudessa laaditaan prosessisuunnitelma käsittelyjärjestyksineen ja aikatauluineen. Syyttäjällä on hyvät tiedot asianosaisten tavoitettavuudesta ja siitä, kuinka pitkään todistajan kuuleminen vei aikaa käräjäoikeudessa. Prosessisuunnittelussa otetaan huomioon myös oikeudenkäyntikululaskujen käsittely.

Pääkäsittelyssä esitettävä todistelu rajoitetaan vain riitaisiin kysymyksiin kuten todistelu yleensäkin. Syyttäjä tulee valituksessaan ja vastauksessaan erotella riitaiset kysymykset riidattomista tarpeettoman todistelun poistamiseksi. Mikäli vastaajan valitus on tältä osin epäselvä, syyttäjä voi kiinnittää hovioikeuden huomiota jatkovalmistelun tarpeeseen.

Hovioikeus huolehtii asianosaisten (OK 26:17.1) ja todistajan ja asiantuntijan sekä muun todistelutarkoituksessa kuultavan henkilön kutsumisesta pääkäsittelyyn (OK 26:23.1). Kutsuminen voidaan antaa syyttäjän huolehdittavaksi vain, jos syyttäjä itse sitä pyytää ja hovioikeus katsoo siihen olevan perusteltua aihetta (OK 11:2). Hovioikeus huolehtii myös tuomioistuimeen noutamisesta.

Jos käräjäoikeudessa vastaanotettua suullista todistelua ei oteta hovioikeudessa uudelleen vastaan, käräjäoikeuden ratkaisua ei saa tämän todistelun osalta muuttaa. Tarvittaessa voidaan kuitenkin esittää käräjäoikeudessa kertynyt ääni- ja kuvatallenne tarpeellisilta osiltaan (OK 26:24a.1). Todistajaa ym. voidaan kuulla myös puhelinta tai muuta siihen soveltuvaa äänen- tai kuvanvälitysmenetelmää käyttäen (OK 26:24a.2).

Ratkaisun muuttaminen on mahdollista vain, jos todistelua ei enää voida ottaa uudelleen vastaan. Rangaistusvaatimuksesta tehtyä ratkaisua saadaan kuitenkin muuttaa vastaajan eduksi (OK 26:16).

7.2 Oikeudenkäyntiaineisto

Hovioikeus ei saa ottaa huomioon muita tosiseikkoja kuin ne, joihin on vedottu hovioikeudessa ja jos asia ratkaistaan pääkäsittelyssä, hovioikeuden tuomiossa otetaan huomioon vain se oikeudenkäyntiaineisto, joka on esitetty pääkäsittelyssä (OK 26:24b.1). Käräjäoikeuden tuomion sisältämät riidattomat seikat otetaan kuitenkin huomioon ilman niihin kohdistuvaa erityistä vetoamista.

Jos asia ratkaistaan valittajan vastapuolen poissaolosta huolimatta, oikeudenkäyntiaineistona otetaan huomion hänen aikaisemmin esittämänsä oikeudenkäyntiaineisto (OK 26:24b.2). Syyttäjän on kuitenkin oltava aina paikalla.

Tullakseen lailliseksi oikeudenkäyntiaineistoksi, koko aineisto - myös kirjalliset todisteet - olisi esitettävä suullisesti. Hovioikeus voi kuitenkin määrätä, että kirjallinen todiste otetaan vastaan pääkäsittelyssä sitä lukematta, jos sen sisältö on tuomioistuimen jäsenten tiedossa, asianosaiset siihen suostuvat ja sitä muutoinkin voidaan pitää sopivana (OK 17:8e.3). Käytännössä näin menetellään. Asia otetaan vapaamuotoisesti esille ja päädytään käytännölliseen ratkaisuun.

Asianomistajaa kuullaan yleensä myös hovioikeuden pääkäsittelyssä henkilökohtaisesti todistelutarkoituksessa välittömyyden turvaamiseksi ja kertomuksen näyttöarvon parantamiseksi. Mikäli tapahtumasta on pitkä aika ja muistikuvat ovat haalistuneet, näyttöarvo ei todellisuudessa uudelleen kuulemisella parane.

Jos todistajaa ei voida kuulustella pääkäsittelyssä tai pääkäsittelyn ulkopuolella, hovioikeus voi OK 17:11.3:n nojalla kuitenkin sallia, että pykälän 1 momentin 2-kohdassa tarkoitettu asiakirja tai lausuma voidaan ottaa oikeudenkäynnissä huomioon (esim. todistaja kuollut, vakavasti sairas tai pitkään tavoittamattomissa). Video- tms. tallenteeseen tallennettua esitutkintakertomusta saadaan käyttää tuomioistuimessa todisteena, jos kyseessä on alle 15-vuotias henkilö tai henkiseltä toiminnaltaan häiriintynyt henkilö ja jos syytetylle oli varattu mahdollisuus esittää kysymyksiä (OK 17:11.2).

7.3 Todistelutarkoituksessa annettujen kertomusten muuttuminen

Tärkein poikkeus kirjallisen lausuman esityskieltoon on säädetty OK 17:32.2:ssä. Todistajan aikaisemmin oikeudelle tai viralliselle syyttäjälle taikka poliisiviranomaiselle antama kertomus voidaan lukea, jos todistaja poikkeaa siitä, mitä hän on aikaisemmin kertonut. Samoin voidaan tehdä, jos todistaja ei voi tai ei halua lausua mitään.

Hovioikeusvaiheessa kuultavien muistikuvat tapahtuneesta ovat ajan kulumisen myötä usein haalistuneet, kuultavaa on voitu painostaa tai valmentaa tietyn sisältöisen kertomuksen antamiseen ja kuultavat ovat saattaneet lukea toistensa lausumat käräjäoikeuden tuomiosta. Kaikki nämä vaikuttavat kertomuksiin.

Jos hovioikeudessa annettu kertomus poikkeaa kuultavan aiemmasta kertomuksesta taikka jos kuultava selittää, ettei hän enää muista jotakin merkityksellistä seikkaa, syyttäjä vetoaa vertailuaineistoonsa ja pyrkii selvittämään, mistä kertomuksen muuttuminen johtuu. Vertailuaineistona voi olla joko käräjäoikeudessa toimitetun kuulustelun tallenne tai esitutkinnassa annettu kertomus taikka molemmatkin (ks. kohta 3.2.). Syyttäjä voi pyytää, että hovioikeudessa kuunnellaan asianomainen tallenne tarpeellisilta osin, jos se on mahdollista, tai hän voi lukea kuultavan esitutkintakertomuksen siltä osin. Näin niistä tulee laillista oikeudenkäyntiaineistoa.

Pitkää ja laajaa sisälukua tulee kuitenkin välttää. Syyttäjä esittää olennaiset tosiseikat ja pyrkii kysymyksin selvittämään, oliko aikaisempi kertomus kirjatun mukainen, miksi sitä nyt muutetaan ja miksi tuomioistuimen tulisi uskoa aikaisempaa kertomusta.

Säännös soveltuu myös todistelutarkoituksessa kuultavaan asianomistajaan ja vastaajaan (ROL 6:7.2). Asiantuntijan kirjallinen lausunto luetaan jo lähtökohtaisestikin (OK 17:51.2).

7.4 Oikeudenkäyntikulut

Julkista intressiä valvovana viranomaisena syyttäjän on osallistuttava myös oikeudenkäyntikuluja koskevaan prosessiin. Syyttäjän on saatettava kysymys oikeudenkäyntikulujen asianmukaisuudesta ja kohtuullisuudesta tuomioistuimen harkittavaksi. Tarvittaessa hän riitauttaa valtioon kohdistuvan kuluvaatimuksen ja perustelee näkemyksensä vaatimuksen liiallisuudesta.

Koska riitautus on tehtävä yksityiskohtaisesti, syyttäjän on varattava aikaa laskuihin tutustumiseen ja vaadittava avustajalta laskutusperusteista ja toimenpiteistä riittävä selvitys (vrt. valtioneuvoston asetus oikeusavun palkkioperusteista). Laskut ja niiden sisältö eivät kuulu asianajosalaisuuden piiriin.

7.5 Matkakäräjät ja hovioikeussyyttäjä

Pääkäsittely tulee tarvittaessa toimittaa hovioikeuden tuomiopiiriin kuuluvalla muulla paikkakunnalla kuin hovioikeuden sijaintipaikkakunnalla. Erityisestä syystä pääkäsittely saadaan toimittaa myös muualla kuin hovioikeuden tuomiopiiriin kuuluvalla paikkakunnalla (OK 26:13.3).

Jos syyttäjän käsityksen mukaan pääkäsittelyn pitäminen hovioikeuden kotikaupungin ulkopuolella on tärkeää, hän esittää valituksessa, vastauksessa tai viimeistään valmistelun aikana perustellun pyynnön istunnon järjestämisestä muualla. Tällainen tilanne voi olla silloin, kun pääkäsittelyn keskityksen onnistuminen näyttää epävarmalta, esim. kuultavia on ollut vaikea tavoittaa jo käräjäoikeuteen, kuultavia on paljon tai kun on syytä ajatella todistajien ja muiden ulkopuolisten kuultavien kustannuksia ja vaivannäköä.

Syyttäjät voivat keskenään sopia, että hovioikeuden sijaintipaikkakunnan syyttäjä hoitaa toisen samassa hovioikeuspiirissä toimivan syyttäjän asian hovioikeudessa. Tällainen tilanne voi tulla kysymykseen yksinkertaisessa rutiiniasiassa tai asiassa, jossa tarkoituksenmukaisuussyyt ovat painavammat kuin se, kuka syytettä oli käräjäoikeudessa ajanut.

8 Ohjeen seuranta ja kehittäminen

Tämän ohjeen vaikutukset ja toimivuus näkyvät parhaiten käytännön työssä. Ohjeen edelleen kehittämiseksi pyydän ohjeen käyttäjiä lähettämään palaute- ja kehittämisehdotuksiaan Valtakunnansyyttäjänviraston virastopostiin vksv(at)oikeus.fi.

Matti Nissinen
Valtakunnansyyttäjä

Virpi Jalkanen
Neuvotteleva virkamies


VKS:2012:2_paivitetty_19.6.2017.pdf (pdf, 0.15 Mt)