VKS:2017:2 Menettely sananvapausrikosasioissa

YLEINEN OHJE
VKS:2017:2
Dnro 6/31/17
15.6.2017
Voimassa 1.7.2017 - toistaiseksi
Kumoaa:2015:4

1 Taustaa

Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (460/2003) sisältää perustuslain sananvapaussäännöksessä edellytettyjä tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä. Kyseisen lain (jäljempänä sananvapauslaki) säännökset soveltuvat samansisältöisinä kaikkiin joukkoviestinnän muotoihin viestien tallennus-, julkaisu- ja jakelutekniikasta riippumatta.

Sananvapauslain 24 §:n 1 momentin mukaan valtakunnansyyttäjä päättää syytteen nostamisesta julkaistun viestin sisältöön perustuvasta virallisen syytteen alaisesta rikoksesta sekä tällaiseen rikokseen liittyvästä päätoimittajarikkomuksesta. Valtakunnansyyttäjä määrää tällöin myös siitä, kenen on ajettava syytettä.

Valtakunnansyyttäjällä on syyteoikeus kaikissa julkaistun viestin sisältöön perustuvissa virallisen syytteen alaisissa rikoksissa. Viestinnän sisällön rikosoikeudellisessa sääntelyssä on aina kysymys sananvapauden rajoittamisesta ja tämä tulee ottaa syyteharkinnassa asianmukaisesti huomioon. Tämä koskee yhtä hyvin asianomistajarikoksia kuin virallisen syytteen alaisia rikoksia. Virallisen syytteen alaiset rikokset ovat tässä suhteessa kuitenkin erityisasemassa, koska sananvapaus on näissä tapauksissa vastakkain rangaistussäännöksellä suojatun yleisen edun kanssa. Sananvapauslain esitöiden mukaan sananvapauteen liittyvien näkökohtien vuoksi on perusteltua, että syyteoikeus virallisen syytteen alaisista ilmaisuvapausrikoksista kuuluu ylimmälle syyttäjälle. Näin voidaan tehokkaasti varmistaa myös syyttämiskäytännön yhdenmukaisuus yleisen edun suojaamiseksi säädettyjen rikosten kohdalla. Edelleen sananvapauden näkökulmasta olennaisena voidaan pitää syyteharkintaan perustuvaa päätöksentekoa siitä, onko syyte nostettava ja oikeudenkäynti aloitettava vai ei.

Sananvapauden käyttöön liittyvissä rikoksissa on usein kysymys sananvapauden ja jonkin toisen perus- ja ihmisoikeuden tai sananvapauden ja yleisen edun välisestä kollisiosta (esim. sananvapaus - yksityisyyden tai kunnian suoja, sananvapaus - yleinen järjestys ja turvallisuus). Tällaiset rikosasiat ovat syyteharkinnallisesti vaikeita niihin liittyvien perusoikeudellisten jännitteiden takia. Näiden asioiden käsittely edellyttää perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvän juridiikan ja esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön tuntemusta ja aktiivista seuraamista.

2 Sananvapausrikos

Perustuslain 12 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää mielipiteenvapauden sekä oikeuden vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Artiklan 2 kappaleen mukaan, koska näiden vapauksien käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se (sananvapaus) voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.

Perustuslain 12 § ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 ja 2 kappale sekä niiden tulkintakäytäntö ovat merkityksellisiä arvioitaessa, kuuluuko jokin rikosoikeudellisesti säännelty menettely sananvapauden käytön piiriin. Sananvapausrikoksina voidaan nimittäin pitää vain sellaisia rikoksia, joiden rangaistavuudessa on kyse sananvapauden rajoittamisesta. Sananvapausrikosten käsittelyssä on kysymys sananvapauden käytön ja sen hyväksyttävien rajoitusperusteiden punninnasta.

Sananvapausrikoksen eli julkaistun viestin sisältöön perustuvan rikoksen käsitettä ei ole sananvapauslaissa määritelty. Käsite on tulkinnanvarainen ja tietyn rikoksen lukeminen tällaiseksi sananvapauslain 24 §:n tarkoittamaksi sananvapausrikokseksi edellyttää rikoksen tunnusmerkistön tarkastelua yleensä ja juuri käsillä olevassa tapauksessa sekä sen harkitsemista, onko 1) teossa kyse sananvapauslain tarkoittamasta julkaisu- tai ohjelmatoiminnasta joukkoviestinnässä ja onko 2) rangaistussäännöksessä kysymys sananvapauden rajoituksesta.

Sen vuoksi ei pelkkä rikostunnusmerkistön täyttävän teon tekninen tekeminen viestintävälineen tai muun julkaisualustan avulla aina osoita, että kysymys olisi sananvapausrikoksesta. Esimerkiksi kiristyksen yrityksen täyttävän viestin toimittamisessa asianomistajan tietoon julkaisemalla se verkkoyhteisössä tai muulla yleisön nähtävillä olevalla alustalla ei ole kysymys sananvapauteen kuuluvasta oikeudesta tietojen julkistamiseen, eikä sanotun rikoksen rangaistavuudella tällaisessa tapauksessa rajoiteta sananvapautta.

Sananvapauslain 24 §:n tarkoittamina sananvapausrikoksina voidaan pitää ainakin sellaisia julkaisu- tai ohjelmatoiminnassa tehtyjä virallisen syytteen alaisia sananvapauden käyttöön liittyviä rikoksia, joissa viestin sisällön julkaiseminen tai muunlainen yleisön keskuuteen levittäminen kuuluu rikoksen tunnusmerkistöön tai teonolemukseen.

Sananvapauslain 2 § 1 momentin mukaan julkaisulla tarkoitetaan yleisön saataville toimitettua painotuotetta, tietolevyä taikka muuta monistamalla valmistettua teksti-, ääni- tai kuvatallennetta ja ohjelmatoiminnalla ohjelmien toimittamista yleisön vastaanotettavaksi. Lisäksi sananvapauslain 1 § 1 momentin mukaan lain tarkoituksena on antaa tarkempia säännöksiä perustuslaissa turvatun sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä.

Soveltamisalan ulkopuolelle jäävät siten esimerkiksi sellaiset tallenteet, joita on valmistettu vain muutama kappale kotitalouksissa yleisesti käytössä olevilla tallennusvälineillä.

Sananvapausrikoksen määrittelyä on selvitetty seikkaperäisesti Valtakunnansyyttäjänviraston julkaisusarjassa nro:lla 6 julkaistussa Simo Kolehmaisen lisensiaatintutkimuksessa "Syyteoikeudesta sananvapausrikoksissa" (2009).

3 Syyteharkintavalta sananvapausrikoksissa

Virallisen syytteen alaiset sananvapausrikokset sekä tällaisiin rikoksiin liittyvät päätoimittajarikkomukset kuuluvat sananvapauslain 24 § 1 momentin nojalla valtakunnansyyttäjän yksinomaiseen syyteharkintavaltaan.

Asianomistajarikoksina esiintyvät sananvapausrikokset ja niihin liittyvät päätoimittajarikkomukset sen sijaan kuuluvat paikallissyyttäjän syyteharkintavaltaan.

Sananvapauslaki sääntelee sananvapauden käyttämistä vain joukkoviestinnässä (1 § 1) ja lain soveltamisala on rajoitettu Suomessa harjoitettavaan julkaisu- ja ohjelmatoimintaan (3 § 1). Sen vuoksi kuuluvat paikallissyyttäjän syyteharkintavaltaan myös virallisen syytteen alaiset rikokset, jotka on tehty käytettäessä sananvapautta puhetilaisuuksissa, teatteriesityksissä ja muissa sellaisissa tilaisuuksissa, joissa viesti ilmaistaan ja vastaanotetaan ilman viestintävälineen apua eli ilman, että viestiä julkaistaan 24 § 1 momentin edellyttämällä tavalla.

3.1 Valtakunnansyyttäjän syyteharkintavalta

Tyypillisiä valtakunnansyyttäjän syyteharkintavaltaan kuuluvia virallisen syytteen alaisia sananvapausrikoksia, kun ne tehdään sananvapauslain tarkoittamassa julkaisu- tai ohjelmatoiminnassa, ovat esimerkiksi seuraavat rikokset:

- kiihottaminen kansanryhmää vastaan (RL 11:10),

- törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan (RL 11:10a),

- julkinen kehottaminen rikokseen (RL 17:1),

- uskonrauhan rikkominen (RL 17:10),

- väkivaltakuvauksen levittäminen (RL 17:17),

- sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen (RL 17:18),

- törkeä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittäminen (RL 17: 18a),

- kuvaohjelman laiton esittäminen tai levittäminen alaikäiselle (RL 17 :18b),

- sukupuolisiveellisyyttä loukkaava markkinointi (RL 17:20),

- sukupuolisiveellisyyden julkinen loukkaaminen (RL 17:21),

- lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin (RL 20:8b),

- paritus (RL 20:9.1, 3-kohta),

- markkinointirikos (RL 30:1),

- perätön vaarailmoitus (RL 34:10) sekä

- virkasalaisuuden rikkominen ja tuottamuksellinen virkasalaisuuden rikkominen (RL 40:5).

Salaisuuden paljastamista koskevat rikokset voivat esiintyä sananvapausrikoksina, paitsi tunnusmerkistön tai teonolemuksen edellyttämällä julkaisemisella tai yleisön keskuuteen levittämisellä, myös silloin, kun rikoksen tekotapana on salaisuuden julkaiseminen tai yleisön keskuuteen saattaminen (esim. RL 40:5, virkasalaisuuden rikkominen).

Myös muut rikoslakirikokset saattavat ainakin joissakin tilanteissa esiintyä sananvapausrikoksina. Rikoslain ulkopuolisessakin lainsäädännössä on virallisen syytteen alaisia rikoksia, joiden rangaistavuus voi perustua julkaistun viestin sisältöön.

Toisinaan esiintyy rikoksia, joissa samalla teolla syyllistytään sekä sananvapausrikokseen että johonkin muuhun rikokseen (esimerkiksi virkamiehen samalla teolla virkarikoksen kanssa tekemä kunnianloukkaus tai kiihottaminen kansanryhmää vastaan). Jos ideaalikonkurrenssissa olevista rikoksista vain toinen rikos on sananvapausrikos, syyteharkintavalta määräytyy tällöin sananvapausrikoksen syyteharkintavallan mukaan.

Tietyissä rikoksissa virallinen syyttäjä saa nostaa syytteen asianomistajan tahdon vastaisesti, jos erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista. Tällöin rikos on virallisen syytteen alainen. Jos asianomistaja ei ilmoita tällaista sananvapausrikosta syytteeseen pantavaksi tai peruuttaa syytteeseenpanoilmoituksensa ennen syytteen nostamista, valtakunnansyyttäjällä on yksinomainen toimivalta harkita, vaatiiko erittäin tärkeä yleinen etu syytteen nostamista.

Valtakunnansyyttäjän yksinomainen syyteharkintavalta koskee kaikkia syyteharkinnallisia ratkaisuja samoin kuin esitutkintalain 5 luvun 3 §:n mukaista esitutkintayhteistyötä tutkinnanjohtajan kanssa. Myös rangaistusmääräyksen antaminen sananvapauslain 24 §:n tarkoittamasta sananvapausrikoksesta kuuluu yksinomaan valtakunnansyyttäjälle.

3.2 Paikallissyyttäjän syyteharkintavalta

Muut kuin valtakunnansyyttäjän yksinomaiseen syyteharkintavaltaan kuuluvat rikokset kuuluvat paikallissyyttäjän syyteharkintavaltaan. Tyypillisiä paikallissyyttäjän toimivaltaan kuuluvia sananvapausrikoksia voivat olla esimerkiksi:

- yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen (RL 24:8),

- törkeä yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen (RL 24:8a),

- kunnianloukkaus (RL 24:9),

- törkeä kunnianloukkaus (RL 24:10),

- kilpailumenettelyrikos (RL 30:2) sekä

- yrityssalaisuuden rikkominen (RL 30:5).

4 Määräys ilmoitusvelvollisuudesta

Sen lisäksi, mitä ilmoitusvelvollisuudesta on erikseen määrätty (VKS:2014:1), paikallissyyttäjän on heti ilmoitettava valtakunnansyyttäjälle seuraavat asiat:

- sellaiset tietoonsa tulleet epäiltyjä asianomistajarikoksia koskevat sananvapausrikosasiat, joissa asianomistaja ei ole tehnyt syyttämispyyntöä tai on peruuttanut syytepyyntönsä, mutta joissa valtakunnansyyttäjän on asian laadun vuoksi harkittava, vaatiiko erittäin tärkeä yleinen etu kuitenkin syytteen nostamista,

- milloin paikallissyyttäjällä on epätietoisuutta toimivallastaan sekä

- milloin tuomioistuin on jättänyt sananvapausrikosta koskevan syytteen tutkimatta syyteharkintavallan puuttumisen vuoksi.

Jos paikallissyyttäjälle saapuu valtakunnansyyttäjän yksinomaiseen syyteharkintavaltaan kuuluva asia tai sitä koskeva esitutkintalain 5 luvun 1 §:n mukainen ilmoitus, asiasta on viipymättä ilmoitettava valtakunnansyyttäjälle asian siirtämiseksi.

5 Paikallisen syyttäjäntoimen järjestelyt sananvapausrikoksissa

Valtakunnansyyttäjän syytemääräyksen perusteella syytettä ajamaan määrätyllä paikallissyyttäjällä on oltava riittävä asiantuntemus sananvapausrikosasioista. Kunkin syyttäjänviraston on huolehdittava siitä, että alueella on riittävä asiantuntemus sananvapausrikosasioiden käsittelystä sekä paikallissyyttäjien syyteharkintavaltaan kuuluvissa asioissa että ajettaessa syytettä valtakunnansyyttäjän syytemääräyksen perusteella.

Valtakunnansyyttäjän yksinomaiseen syyteharkintavaltaan kuuluvassa asiassa esitutkintayhteistyöhön osallistuminen voidaan järjestää paikalliselle syyttäjälle annettavalla seurantamääräyksellä. Syyttäjälaitoksesta annetun lain 10 §:n 2 momentin nojalla paikallissyyttäjä voidaan myös määrätä toimittamaan Valtakunnansyyttäjänvirastoon asiassa haastehakemusluonnos esitutkinnan päättymisen jälkeen. (1

6 Ohjeen seuranta ja kehittäminen

Tämän ohjeen vaikutukset ja toimivuus näkyvät parhaiten käytännön työssä. Ohjeen edelleen kehittämiseksi pyydän ohjeen käyttäjiä lähettämään palaute- ja kehittämisehdotuksiaan Valtakunnansyyttäjänviraston virastopostiin vksv(at)oikeus.fi.


Apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviainen

Valtionsyyttäjä Jukka Rappe


Viittaukset:

1) Tarkemmin menettelytavoista Valtakunnansyyttäjänviraston ohjeessa Sananvapausasioiden käsittely Valtakunnansyyttäjänvirastossa 19/03/17 (Intrassa: Toiminta > Toimintaohjeet ja suositukset > Sananvapausasioiden käsittely VKSV:ssä).



VKS:2017:2.pdf (pdf, 0.11 Mt)
 
Julkaistu 26.7.2017