VKS:2016:6 Syyttämättäjättämispäätöksen laatiminen ja sisältö

YLEINEN OHJE SYYTTÄJILLE
VKS:2016:6
Dnro 23/31/16
Annettu 8.12.2016
Säädösperusta YSL 3 § 2 mom.
Kumoaa VKS:2007:4
Voimassa 1.1.2017 alkaen toistaiseksi

1 Yleistä

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (ROL) 1 luvun 6 a §:ssä on säädetty syyttäjän velvollisuudesta ja toimivallasta tehdä päätös syyttämättä jättämisestä. Tällainen päätös tehdään prosessuaalisella perusteella (ei rikos, ei syyteoikeutta, syyteoikeus vanhentunut, ei todennäköisiä syitä) tai harkinnanvaraisella perusteella (laissa säädetty erityinen peruste oikeuttaa jättämään syytteen nostamatta epäillystä rikoksesta tilanteessa, jossa syytteen nostamisen edellytykset sinänsä olisivat olemassa, esim. vähäisyysperuste).

Lain 1 luvun 8 b §:ssä on säädetty edellytyksistä, joiden täyttyessä syyttäjä saa jättää menettämisvaatimuksen esittämättä.

Rikoslain 9 luvussa on säädetty oikeushenkilön rangaistusvastuusta ja sen 7 §:ssä on säädetty edellytyksistä, joiden täyttyessä syyttäjä saa jättää tätä koskevan rangaistusvaatimuksen tekemättä.

Soveltaessaan lakia syyttäjän tulee omalta osaltaan pyrkiä huolehtimaan syyteharkintakäytännön yhdenmukaisuudesta, joka on syyttäjäntoiminnassa hyvin keskeinen tavoite. Huomioon on otettava mm. tasapuolisuus, taloudellisuus, asianosaisten oikeusturva sekä yleinen ja yksityinen etu.

Syyttäjän päätösten on perustuttava esitutkintaan, joka on tehty riittävässä laajuudessa. Ennen syyttämättä jättämistä koskevan päätöksen tekemistä syyttäjän on harkittava, onko asia tullut sen laadun edellyttämällä tavalla selvitetyksi.

2 Päätösten laatimisesta ja niiden vastaajakohtaisuudesta

Rikosasioiden diariointi- ja asianhallintajärjestelmässä (Sakari-järjestelmä) päätökset laaditaan asiakirjat tuottavassa Lotus Notes -sovelluksessa (Notes). Osa tiedoista on kuitenkin päivitettävä erikseen diaarin sisältävän asianhallintajärjestelmän puolella.

Osa päätöksessä edellytetystä tekstistä on valmiina asiakirjapohjissa. Pidemmissä perusteluissa on suositeltavaa käyttää lisäksi muitakin, itse lisättäviä väliotsikoita. Väliotsikointi parantaa perustelujen luettavuutta ja mahdollistaa perustelujen selkeän jakamisen osakysymyksiin. Väliotsikoiden käyttö auttaa myös syyttäjää itseään tekstin jäsentämisessä ja asian johdonmukaisessa esittämisessä.

Pääsääntöisesti jokaisesta esitutkinnassa rikoksesta epäiltynä kuulustellusta henkilöstä, jota vastaan syyte jätetään nostamatta, on tehtävä erillinen syyttämättäjättämispäätös.

Prosessuaaliset syyttämättäjättämispäätökset ja harkinnanvaraiset syyttämättäjättämispäätökset tehdään eri asiakirjapohjille. Jos samaa henkilöä on epäilty useasta rikoksesta, joista jostakin syyte jätetään ajamatta esimerkiksi vähäisyysperusteella ja muista ei näyttöä -perusteella, on tehtävä eri päätökset harkinnanvaraisesta ja ei näyttöä -ratkaisusta.

Poikkeuksellisesti voi yksittäistapauksessa olla perusteltua tehdä edellä mainituissa tilanteissakin vain yksi ratkaisu, jos päätöksen perustelut ovat näin olennaisesti paremmin ymmärrettävät. Tällöin Sakari-järjestelmään merkitään ensisijaisena pidettävä peruste.

Syyttäjä voi syyttämättä jättämistä koskevia säännöksiä asiallisesti soveltaen rajata syytteen ulkopuolelle yhtenä rikoksena arvioitavaan tekokokonaisuuteen liittyviä osatekoja. Tällainen syyttäjän ratkaisu käy ilmi haastehakemuksesta, joka tulee asianosaisten tietoon ja perustellaan asian esittelyssä. Erillistä syyttämättä jättämistä koskevaa ratkaisua ei pääsääntöisesti tällöin tehdä. Jos kuitenkin ratkaisu tarkoittaa jonkun asianosaisen rajautumista jatkossa kokonaan jutun käsittelyn ulkopuolelle, on syyttäjän ratkaisu perusteluineen annettava erikseen kirjallisesti tiedoksi asianosaiselle esimerkiksi kirjeellä.

Kun syyttäjä jättää rangaistusvaatimuksen oikeushenkilöä vastaan tekemättä, hänen on tehtävä tästä pääsääntöisesti erillinen, kyseistä oikeushenkilöä koskeva päätös (rikoslaki 9 luku 7 §).

Kun syyttäjä jättää menettämisvaatimuksen esittämättä, hänen on tehtävä tästä päätös oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 11 a §:n mukaisesti. Jos menettämisvaatimus olisi kohdistunut henkilöön, jonka osalta tehdään päätös syyttämättä jättämisestä, voidaan päätös ja sen perustelut kirjata syyttämättä jättämistä koskevaan päätökseen.

3 Syyttämättäjättämispäätöksen sisältö

3.1 Prosessuaaliset syyttämättäjättämispäätökset

Päätöksestä käyvät ilmi seuraavat tiedot:

Tunnistetiedot

– syyttäjäyksikön nimi, virkapaikan käynti- ja postiosoite sekä puhelin- ja telekopionumerot

– päätöksen vuotuinen, yksikkökohtainen, juokseva ratkaisunumero

– päätöksen allekirjoituspäivä (= julkiseksitulopäivä) numeroin

– syyttäjän asian diaarinumero (= asianro).

Syyttämättä jätetty

Syyttämättä jätetyn sukunimi ja etunimet sekä syntymäaika. Henkilötunnuksen loppuosaa ei merkitä päätökseen. Oikeushenkilön nimi merkitään täydellisenä.

Asianomistajat

Kaikkien asianomistajien, myös oikeushenkilöiden, nimet tulee merkitä täydellisinä.

Tutkittu tai epäilty rikos ja lainkohdat

– rikosnimike

– tekoaika ja -paikka

– esitutkintapöytäkirjan numero

– lainkohta

Rikosnimike ja sitä vastaava lainkohta kirjoitetaan täydellisenä. Esim. Varkaus, Rikoslaki 28 luku 1 § 1 momentti. Lyhenteitä ei tule käyttää.

Jos rikosnimikettä muutetaan, muutokset on tehtävä myös Sakari-järjestelmässä.

Tapahtumatiedot

Tapahtumatiedoissa kerrotaan ensin, mitä asiassa on tapahtunut tai epäilty tapahtuneen. Syyttämättä jätetyn henkilön yhteys tapahtumien kulkuun selostetaan lyhyesti eli kerrotaan, mitä syyttämättä jätetty henkilö on tehnyt tai mitä hänen on epäilty tehneen sekä millä perusteella juuri hänen on epäilty syyllistyneen asiassa rikokseen.

Tapahtumatietoja ei saa esittää rikosta syyksilukevassa muodossa.

Päätöksen vakuuttavuus edellyttää myös tapahtumien kuvaukselta selkeyttä ja keskittymistä olennaisiin asioihin. Tapahtumatiedoissa ei saa kuvata epäolennaisia seikkoja.

Tapahtumatietoihin sisällytetään myös poikkeuksellisen pitkät rikosnimikkeet tai asianomistajien nimet, jotka eivät mahdu omille kentilleen.

Päätös

Päätöksen peruste esitetään suorasanaisena, esimerkiksi:

– Jätän syytteen nostamatta, koska asiassa ei ole tapahtunut rikosta.

– Jätän syytteen nostamatta, koska asiassa ei ole todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi.

– Jätän syytteen nostamatta, koska epäillyn rikoksen syyteoikeus on

vanhentunut.

– Jätän syytteen nostamatta, koska syyttäjällä ei ole asiassa syyteoikeutta.

Päätösosioon kirjataan selkeästi myös muut syyttäjän asiassa tekemät ratkaisut, joista ei tehdä erillistä päätöstä. Tällaisia voivat olla mm. pakkokeinojen päättämistä koskevat syyttäjän päätökset ja syyttäjän päätös jättää menettämisvaatimus esittämättä.

Perustelut

Päätös on perusteltava. Perusteluista on ilmettävä ne seikat ja todisteet sekä näytön arviointi ja oikeudellinen päättely, joihin ratkaisu perustuu (ROL 1 luku 6 a § 2 mom.).

Perustelut tulee esittää yleiskielellä. Niissä ei pääsääntöisesti ole syytä käyttää ammattisanoja eikä harvinaisia vierasperäisiä sanoja. Samoin pelkkä viittaus esimerkiksi johonkin korkeimman oikeuden ratkaisuun jättää asianosaiset tietämättömiksi perustelujen todellisesta sisällöstä.

Mitä lievempi epäilty rikos on, sitä suppeammat perustelut yleensä riittävät. Vastaavasti mitä vakavampi rikos on tai mitä epäselvempi ja monimutkaisempi asia on, sitä tarkemmin perustelut on esitettävä.

Perusteluja ei saa esittää rikosta syyksilukevassa muodossa.

Perusteluissa on pääsääntöisesti riittävää lausua vain sellaisesta tunnusmerkistötekijästä, joka ei tapauksessa täyty. Tällöin ei pidä arvioida sitä, olisivatko muut tunnusmerkistötekijät kuitenkin täyttyneet.

Syyttäjä ei ole sidottu poliisin esittämiin rikosnimikkeisiin. Päätöstä tehdessään syyttäjän on harkittava myös muiden mahdollisten rikosnimikkeiden soveltumista asiaan. Jos asianosainen on esittänyt väitteen muun rikosnimikkeen soveltumisesta asiaan, syyttäjän on päätöksessään perusteltava myös se, miksi tämä nimike ei sovellu.

Päätösperusteet

– Ei rikos

Päätös tehdään tällä perusteella silloin, kun syyttäjän käsityksen mukaan kaikki asian oikeudelliselle harkinnalle merkitykselliset seikat ovat tulleet riittävästi selvitetyiksi, mutta tunnusmerkistötekijän, syyllisyyden tai oikeudenvastaisuuden puuttumisen vuoksi asiassa ei ole kyseessä rikos. Perusteluissa on tällöin lausuttava, mikä tunnusmerkistötekijä ei täyty tai mistä rikoksen rakenneosan puutteesta on kysymys.

Kyse voi olla esimerkiksi siitä, että petoksessa ei toteudu jokin rangaistussäännöksessä edellytetyistä tunnusmerkistötekijöistä: hyötymistarkoitus, erehdyttäminen, erehdyksen vallassa tehty disponointi tai vahingon aiheutuminen. Rangaistusvastuun edellytykset voivat puuttua sen vuoksi, että tekijä on ollut tekohetkellä syyntakeeton. Oikeudenvastaisuuden puuttuminen voi tarkoittaa sitä, että tekijällä on ollut menettelynsä perusteena oikeutettu hätävarjelu tai pakkotila.

Syyntakeisuuden tai oikeudenvastaisuuden puuttumisesta on kuitenkin oltava esitutkinta-aineiston perusteella vakuuttava selvitys, jotta syyteharkinnassa voitaisiin päätyä syyttämättä jättämiseen sillä perusteella, ettei teko ole rikos. Valtaosassa tapauksia syyntakeisuuden arviointi kuuluu tuomioistuimelle. Usein myös oikeudenvastaisuutta koskeva harkinta sopii paremmin tuomioistuimen tehtäväksi.

– Ei näyttöä

Näyttö voi puuttua joko rikoksesta ylipäätään tai rikoksesta epäillyn syyllisyydestä siihen. Asian saattaminen syyteharkintaan on kuitenkin edellyttänyt, että asiassa on rikokseen syylliseksi epäilty henkilö.

Päätöksen perusteluissa todetaan aluksi ne riidanalaiset kysymykset, joita syyttäjä pitää olennaisina, jotta voidaan osoittaa, että epäillyn rikoksen kiistetyt tai epäselvät tunnusmerkistötekijät täyttyvät. Tämän jälkeen selostetaan lyhyesti syytettä tukeva ja sitä vastaan puhuva näyttö.

Keskeistä perusteluissa on arvioida todistustosiseikkojen (todisteiden) näyttöarvoa. Syytteen nostamista tukevien ja sitä vastaan puhuvien seikkojen punninnasta tulee ilmetä, miksi syyllisyyden tueksi esitetty näyttö ei riitä syytteen nostamiseen eli miksi syyttäjä on esitetyn näytön perusteella päätynyt ratkaisussa kerrottuun johtopäätökseen. Vaikeissa näyttökysymyksissä arvioinnilla on keskeinen merkitys ratkaisun perustelujen vakuuttavuudelle. Yksinkertaisissa asioissa arviointi puolestaan selventää asianosaisille päätöksen perusteita.

Näytön arvioinnin perusteella tehdyssä johtopäätöksessä kerrotaan, mistä tunnusmerkistötekijästä ei ole ollut riittävää näyttöä. Arvioinnin ja johtopäätöksen teko on "ei näyttöä" -päätöksen tärkein osa.

Koska syyttäjän harkinta perustuu vain kirjalliseen aineistoon, kovin hienojakoiseen arviointiin eri henkilöiden kertomusten luotettavuudesta ei ole syytä mennä. Päätöksessä ei tule toistaa eri henkilöiden esitutkintakertomuksia, vaan olennaista on esittää syyttäjän esitutkinnassa ilmenneestä näytöstä tekemät päätelmät.

– Syyteoikeus vanhentunut

Perusteluihin merkitään, minkä rikoslain 8 luvun säännöksen nojalla ja milloin syyteoikeus on vanhentunut.

Perusteluissa ei oteta kantaa epäillyn syyllisyyteen.

Jos peruste esiintyy yhdessä näyttöperusteen kanssa, on viimeksi mainittu ensisijainen, koska sitä on pidettävä vastaajan kannalta edullisempana vaihtoehtona. Tämä koskee tilannetta, jossa syyttäjä syyteharkinnassaan ottaa kantaa näytön riittävyyteen siinä tapauksessa, että kyseeseen voisi tulla tutkittavana olleen teon sellainen kvalifioitu tekomuoto tai muu mahdollinen teko, jossa syyteoikeus on edelleen olemassa.

– Ei syyteoikeutta

Päätös tehdään tällä perusteella, kun kyseessä on syyttäjän käsityksen mukaan asianomistajarikos, eikä asianomistaja ole esittänyt syyttämispyyntöään, on peruuttanut sen tai muutoin luopunut syytteen nostamisesta. Samoin päätös tehdään tällä perusteella, jos syytteen nostamiselle on säädetty muu erityinen edellytys, kuten viranomaisen määräys tai suostumus, eikä tällaista ole.

Joissain näissä tilanteissa voidaan tehdä jäljempänä mainittu niin sanottu syyttäjän muu päätös. Syyttämättä jättämisestä on kuitenkin tehtävä määrämuotoinen päätös syyttämättä jättämisestä, jos asian laatu sitä vaatii. Tällainen päätös on laadittava aina, kun kysymys syyteoikeuden puuttumisesta edellyttää syyttäjän oikeudellista harkintaa. Jos esimerkiksi varkautena tutkittu teko on syyttäjän käsityksen mukaan näpistys tai pahoinpitelynä tutkittu teko lievä pahoinpitely, tulee asiassa tehdä päätös syyttämättä jättämisestä tällä perusteella. Näin on myös, jos on kyse tilanteesta, jossa syyttäjällä olisi syyteoikeus erittäin tärkeän yleisen edun sitä vaatiessa. Perusteluissa esitetään ne seikat, joiden nojalla syyttäjä on katsonut syyteoikeuden puuttuvan.

Allekirjoitus

Allekirjoituksen yhteyteen tulee syyttäjän virka-asema ja nimenselvennys.

Jakelu

Päätökseen merkitään, kenelle päätös on lähetetty tiedoksi. Päätös on tehtävä ja annettava tiedoksi syyttämättä jätetylle ja asianomistajalle niin hyvissä ajoin, että asianomistajalle jää riittävästi aikaa ROL 1 luvun 14 §:ssä tarkoitetun syytteen valmisteluun ja nostamiseen. Tiedoksianto on toimitettava postitse tai noudattaen sitä, mitä oikeudenkäymiskaaren 11 luvussa säädetään.

Päätös lähetetään lisäksi asianomaiselle esitutkintaviranomaiselle, rikosilmoituksen tehneelle henkilölle ja asiassa mahdollisesti kuullulle valvontaviranomaiselle sekä niille muille, jotka ovat pyytäneet saada ratkaisun tietoonsa. Kun päätös lähetetään muulle kuin asianosaiselle, on huomioitava salassapitosäännökset. Esimerkiksi rikosilmoituksen tehnyt henkilö ei pelkästään tämän toimensa vuoksi tule asianosaiseksi asiaan.

Päätösten kääntämisestä on annettu erillistä ohjeistusta Valtakunnansyyttäjänviraston KV-asioita koskevassa intranet-osiossa.

Päätökseen liitettävä ohje

Järjestelmä tuottaa asianosaisille tarkoitetun ohjeen, joka liitetään päätökseen.

3.2 Harkinnanvaraiset syyttämättäjättämispäätökset

Päätöksestä ilmenevät perustiedot ja tapahtumatiedot

Tunnistetietoja, syyttämättä jätettyä, asianomistajia, tutkittua tai epäiltyä rikosta ja lainkohtia sekä tapahtumatietoja koskevat tiedot merkitään kuten edellä kohdassa 3.1.

Päätöstä ja sen perusteluja ei kirjata rikoksen syyksilukevaan muotoon, eikä siihen tule kirjata moitearvostelun tarkoittamaa huomautusta tai muuta sellaista lausumaa.

Päätös

Päätöksen peruste esitetään suorasanaisena, esimerkiksi:

– Jätän syytteen nostamatta epäillyn rikoksen vähäisyyden perusteella.

– Jätän syytteen nostamatta, koska epäilty teko on tehty nuorena henkilönä ja on johtunut ymmärtämättömyydestä ja harkitsemattomuudesta.

– Jätän syytteen nostamatta, koska oikeudenkäyntiä ja rangaistusta on pidettävä kohtuuttomina.

– Jätän syytteen nostamatta, koska epäilty rikos ei yhteisen rangaistuksen / aikaisemman rangaistuksen johdosta olennaisesti vaikuta kokonaisrangaistukseen.

– Jätän syytteen nostamatta, koska asian käsittelyn jatkamisesta aiheutuvat kustannukset olisivat selvässä epäsuhteessa asian laatuun ja siitä mahdollisesti odotettavissa olevaan seuraamukseen.

– Jätän syytteen nostamatta, koska syyteharkinnassa on epäillyn tekemäksi epäiltyjä rikoksia kaksi / useampia ja hän on tunnustamalla edistänyt toisen / yhden / useamman rikoksen selvittämistä.

Mikäli syyttämättä jättäminen perustuu erityissäännökseen, peruste kerrotaan lyhyesti.

Päätösosioon kirjataan selkeästi myös muut syyttäjän asiassa tekemät ratkaisut, joista ei tehdä erillistä päätöstä (esim. pakkokeinojen päättämistä koskeva päätös, päätös jättää menettämisvaatimus esittämättä).

Perustelut

Perusteluista on ilmettävä seikat ja todisteet sekä näytön arviointi ja oikeudellinen päättely, joihin ratkaisu perustuu. Muutoinkin perustelujen kirjoitustavassa noudatetaan edellä kerrottuja ohjeita (yleiskielen käyttäminen, perustelujen laajuus rikoksen vakavuuden mukaan ym.). Muun muassa konkurrenssiperusteen osalta on tärkeää perustella ratkaisu niin, että se on ymmärrettävä lain säännöksiä tuntemattomalle asianosaiselle.

Perustelut sisältävät erilliset osat, esimerkiksi "epäilty rikos" ja "toimenpiteistä luopuminen", jotka on erotettava toisistaan väliotsikoilla.

Epäilty rikos

Tässä kohdassa todetaan, että asiassa olisi olemassa syytteen nostamisen edellyttämät todennäköiset syyt epäillä henkilön syyllistyneen tiettyyn rikokseen ja esitetään ne perustelut, joiden nojalla syyttäjä on tällaiseen lopputulokseen päätynyt. Päätöksestä on selvästi ilmettävä se epäilty rikollinen menettely, josta syyttäjä katsoo olevan olemassa todennäköiset syyt. Tämä epäilty teko kuvataan teonkuvauksen muodossa tai muutoin niin yksilöidysti, ettei asiasta jää epäselvyyttä.

Tunnustetuissa asioissa riittävät yleensä suppeat perustelut. Jos rikos on kiistetty, perusteluissa tulee esittää kiistämisen peruste ja syyt, joiden nojalla syyttäjä on pitänyt rikokseen syyllistymistä todennäköisenä.

Toimenpiteistä luopuminen

Tässä kohdassa perusteluja esitetään syyt, joiden vuoksi toimenpiteistä on luovuttu eikä syytettä ole nostettu. Tarkoituksena ei ole toistaa lainkohdan sanamuotoa vaan kertoa ne tosiasialliset seikat, joiden vuoksi lainkohdan sisältö toteutuu.

Jäljempänä selostetun lisäksi myös esitutkinnan rajoittamisohjeessa on selostettu tavoitteita ja periaatteita, jotka koskevat toimenpiteistä luopumisen edellytyksiä. Näitä tulee soveltuvin osin noudattaa myös tehtäessä päätöstä syyttämättä jättämisestä.

Päätösperusteet

– Tärkeä yleinen tai yksityinen etu

Kun syyttäjä harkitsee toimenpiteistä luopumista eri perustein, hänen on arvioitava, edellyttääkö tärkeä yleinen tai yksityinen etu syytteen nostamista.

Yleinen etu viittaa yleiseen oikeustajuntaan, järjestelmän legitiimisyyteen ja sen yleisestävyyteen liittyviin seikkoihin. Yleinen etu saattaa vaatia syytteen nostamista esimerkiksi tilanteissa, joissa syyttämättä jättäminen olisi epäillyn rikoksen vakavuuden vuoksi ristiriidassa yleisen oikeustajunnan vaatimusten kanssa. Vastaavasti luottamus järjestelmän toiminnan yhdenvertaisuutta kohtaan saattaa edellyttää seuraamuskysymyksen käsittelyä tuomioistuimessa, jos esimerkiksi epäilty rikoksentekijä on yhteiskunnallisesti huomattavassa asemassa.

Tärkeä yksityinen etu liittyy asianomistajan taloudellisiin intresseihin, lähinnä epäillyllä rikoksella aiheutetun vahingon korvaamiseen taikka hallinta- tai käyttöoikeuksiin. Arvioitaessa yksityisen edun tärkeyttä on kiinnitettävä huomiota vahingon suuruuteen ja osapuolten taloudellisiin oloihin sekä asianomistajan mahdollisuuksiin saada vahinkonsa korvatuksi. Merkitystä voi olla esimerkiksi sillä, onko vahingon kärsinyt luonnollinen henkilö vai sellainen oikeushenkilö, jolle vahingonkorvauskanteen ajaminen erikseenkään ei tuota erityisiä vaikeuksia. Asianomistaja voi myös saada korvauksen vahingostaan vakuutusyhtiöltä, joka voi toteuttaa takautumisoikeutensa eri oikeudenkäynnissä.

– Vähäisyysperuste

Syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta, milloin epäillystä rikoksesta ei olisi odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko ja sitä on sen haitallisuus tai siitä ilmenevä rikoksesta epäillyn syyllisyys huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä (ROL 1 luvun 7 §:n 1 kohta).

Syyttämättä jättämisen edellytyksenä on, että epäillystä rikoksesta ei vakiintuneen yleisen tuomioistuinkäytännön perusteella ole in concreto odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko.

Teon haitallisuudella tarkoitetaan sen vahingollisuutta ja vaarallisuutta. Haitallisuutta arvioitaessa otetaan huomioon paitsi toteutuneet vahinkoseuraukset, myös se vahinko, joka teosta olisi ennalta arvioitaessa todennäköisesti voinut syntyä. Epäillyn tekijän syyllisyyden arviointiin vaikuttavat tahallisuuden ja tuottamuksen eri asteet sekä useat rikoslain 6 luvussa mainitut rangaistuksen mittaamisperusteet. Syyllisyys saattaa siten olla alentunut esimerkiksi painostuksen, uhan, provokaation tai houkutuksen takia. Myös toimiminen hätävarjelua, pakkotilaa tai kieltoerehdystä lähellä olevassa tilanteessa vähentää syyllisyyttä ja menettelyn moitittavuutta.

Päätös syyttämättä jättämisestä perustuu kokonaisarviointiin, jossa otetaan huomioon sekä teon haitallisuus että epäillyn tekijän syyllisyys.

Syyttämättä jättäminen ei saa missään rikostyypissä olla sellainen rutiiniratkaisu, joka voitaisiin jo ennakolta tiedostaa ja ottaa käyttäytymisessä huomioon. Syyttämättä jättämisen tulee perustua aina kunkin yksittäistapauksen erityispiirteisiin. Syyttäjän on arvioitava, onko epäiltyä rikosta pidettävä rikoslajin normaalitapaukseen verrattuna vähäisenä.

Yleiseen ja yksityiseen etuun liittyvät näkökohdat otetaan huomioon myös tätä perustetta sovellettaessa, vaikka sitä ei ole laissa nimenomaisesti edellytetty.

– Nuoruusperuste

Syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta epäillystä rikoksesta, josta epäilty ei ollut tekohetkellä täyttänyt kahdeksaatoista vuotta ja josta ei olisi odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta ja jonka katsotaan johtuneen pikemmin ymmärtämättömyydestä tai harkitsemattomuudesta kuin piittaamattomuudesta lain kieltoja ja käskyjä kohtaan (ROL 1 luvun 7 §:n 2 kohta).

Syyttämättä jättämisen edellytyksenä on, että epäillystä rikoksesta ei vakiintuneen yleisen tuomioistuinkäytännön perusteella ole in concreto odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta.

Ymmärtämättömyys liittyy kykyyn harkita tekoja ja ymmärtää niiden oikeudellinen ja tosiasiallinen luonne. Harkitsemattomuus ilmaisee tavoitteen sulkea syyttämättä jättämisen ulkopuolelle ennen kaikkea suunnitelmallinen ja harkittu lain rikkominen.

Myös rikoslajilla voi olla arvioinnissa merkitystä. Esimerkiksi väkivaltarikoksissa on katsottava, että yleensä nuorikin ymmärtää teon tosiasiallisen luonteen. Harkintavallan rajat ovat kuitenkin laajemmat kuin jos kyseessä olisi täysi-ikäinen.

Vaikka rikoksen uusiminen on usein syyttämättä jättämisen este, voi rikoksiin aiemminkin syyllistyneen teko yksittäistapauksessa johtua pikemminkin harkitsemattomuudesta kuin piittaamattomuudesta. Tämä on mahdollista mm. rikosten välillä kuluneen ajan, tekojen laadun tai teko-olosuhteiden vuoksi.

Mitä lähempänä epäilty on rikosoikeudellisen vastuun 15 vuoden alaikärajaa, sitä painavampi on nuoruuden merkitys syyttämättä jättämisen harkinnassa.

Yleiseen ja yksityiseen etuun liittyvät näkökohdat otetaan huomioon

myös tätä perustetta sovellettaessa.

– Kohtuusperuste

Jollei tärkeä yleinen tai yksityinen etu muuta vaadi, syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta, milloin oikeudenkäyntiä ja rangaistusta on pidettävä kohtuuttomina tai tarkoituksettomina, kun otetaan huomioon rikoksesta epäillyn ja asianomistajan välillä saavutettu sovinto tai muu epäillyn toiminta tekonsa vaikutusten estämiseksi tai poistamiseksi, hänen henkilökohtaiset olonsa, teosta hänelle aiheutuvat muut seuraukset, sosiaali- ja terveydenhuollon toimet tai muut seikat (ROL 1 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohta).

Syyttämättä jättäminen voi nojautua kohtuusperusteeseen, jos epäilty on osallistunut tai pyrkinyt osallistumaan sovittelumenettelyyn tai muuten sopinut tai pyrkinyt sopimaan asiasta ja vahingon korvaamisesta asianomistajan kanssa. Sovittelu on erityisen suositeltava menettely asianomistajarikoksissa ja sellaisissa rikoksissa, jotka ovat luonteeltaan lähellä asianomistajarikosta.

Kohtuusperuste voi soveltua tapauksiin, joissa epäilty tekijä on luopunut epäillyn rikoksen jatkamisesta tai ehkäissyt tai poistanut taikka pyrkinyt ehkäisemään tai poistamaan tekonsa vahinkovaikutukset. Syyttäjä voi ottaa huomioon sen, kuinka aikaisin epäilty on ryhtynyt tässä tarkoitettuihin toimiin ja kuinka oma-aloitteista hänen toimintansa on ollut. Epäillyn pyrkimys edistää tekonsa selvittämistä ei ole tässä nimenomainen syyttämättä jättämisen peruste, mutta se voi vaikuttaa syyttäjän kokonaisharkintaan.

Epäillyn henkilökohtaiset olot puoltavat syyttämättä jättämistä, jos hän on vaikeasti sairas. Sama on tilanne silloin, kun epäilty tai hänelle läheinen henkilö on teon yhteydessä vakavasti loukkaantunut. Epäillyn korkea ikä ei sinänsä ole syyttämättä jättämisen peruste, mutta se voi puoltaa syyttämättä jättämistä. Tarkoituksenmukaista saattaa olla jättää syyte nostamatta myös, jos epäilty on sijoitettuna laitoshoitoon.

Epäillylle teosta koituneet ankarat viralliset tai epäviralliset seuraamukset, kuten kurinpitorangaistus tai työpaikan menetys, voivat olla kohtuussyistä syyttämättä jättämisen perusteena.

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimet voivat olla toimenpiteistä luopumisen perusteena, jos epäilty saa syyteharkinnan aikaan päihteiden käytön vieroittamiseen tarkoitettua hoitoa. Oikeudenkäynti ja rangaistus saattaisivat tällöin vaikuttaa epätarkoituksenmukaisesti hoitosuhteeseen.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain perusteluissa on esimerkkinä lainkohdassa tarkoitetuista muista seikoista mainittu asianomistajan nimenomainen toive, ettei syytettä nostettaisi. Tällaisissa tapauksissa syyttäjän on asian laadun edellyttämällä tavalla tarvittaessa pyrittävä varmistumaan siitä, että asianomistaja on esittänyt toiveensa vapaasta tahdostaan. Perusteluissa on mainittu myös tilanne, jossa rikoksen syytteeseenpanoaika on kulunut miltei loppuun ja epäilty rikos on sattumanvaraisesti vasta tässä vaiheessa tullut viranomaisen tietoon. Muissakin tapauksissa syyteoikeuden vanhentumisen läheisyys voidaan ottaa kokonaisharkinnassa huomioon. Jos epäilty on pysyvästi ulkomailla, mistä hänen haastamisensa oikeudenkäyntiin olisi työlästä ja tulokseltaan epävarmaa, toimien epätarkoituksenmukaisuus voidaan ottaa huomioon muuna seikkana.

Kohtuusperusteen soveltamisalaa ei ole rajattu vain lieviin rikoksiin. Mitä vakavammasta rikosepäilystä on kyse, sitä painavampia pitää kuitenkin siihen liittyvien poikkeuksellisten olosuhteiden olla, jotta syyttämättä jättäminen tulisi kyseeseen. Jos epäiltyyn tekijään tai tekoon liittyy useita edellä kuvatuista erityisistä seikoista, joista mikään ei yksinään riitä syyttämättä jättämisen perusteeksi, syyttäjän on tehtävä kokonaisharkinta yhteisvaikutuksen arvioimiseksi.

– Konkurrenssiperuste

Jollei tärkeä yleinen tai yksityinen etu muuta vaadi, syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta, milloin epäilty rikos ei yhteisen rangaistuksen määräämistä tai aikaisemmin tuomitun rangaistuksen huomioon ottamista koskevien säännösten johdosta olennaisesti vaikuttaisi kokonaisrangaistuksen määrään (ROL 1 luvun 8 §:n 1 momentin 2 kohta).

Päätöksessä on mainittava ne muut epäillyt rikokset, joista yhteinen rangaistus määrättäisiin, tai se aiempi ehdoton vankeustuomio, joka rangaistusta määrättäessä otettaisiin huomioon. Lisäksi on esitettävä arvio nyt syyttämättä jätetyn epäillyn rikoksen vaikutuksesta kokonaisrangaistukseen.

Yhteiskunnan voimavarojen käytön kannalta on edullista, että joistakin epäillyistä rikoksista voidaan jättää syyte nostamatta, kun muista epäillyistä rikoksista tuomittava rangaistus on riittävä seuraamus. Odotettavissa olevina rangaistuksina kyseeseen tulevat kaikki rangaistuslajit. Tässä harkinnassa voidaan ottaa huomioon sekä syyteharkinnassa että käräjäoikeudessa avoinna olevat asiat. Aiemmin tuomittuna rangaistuksena tulee kyseeseen vain aiempaan tuomioon sisältyvä ehdoton vankeusrangaistus, jonka ei kuitenkaan tarvitse olla lainvoimainen.

Konkurrenssiperuste voi soveltua vähäistä vakavampiinkin epäiltyihin rikoksiin, mutta törkeissä rikoksissa soveltamisalaa rajoittaa tärkeä yleinen etu. Yleisen edun arviointiin voi joissakin tapauksissa vaikuttaa epäillyn rikoksen liitännäisseuraamus, esimerkiksi konfiskaatio tai ajokielto. Konkurrenssiperusteen soveltamista rajoittaa myös tärkeä yksityinen etu. Samanlaisten epäiltyjen rikosten asianomistajia olisi pyrittävä kohtelemaan yhdenvertaisesti. Tätä yhdenvertaisuusperiaatetta saattaa loukata esimerkiksi syytteen nostaminen vain osasta samaan rikossarjaan sisältyvistä samanlaisista teoista, joilla on eri asianomistajat. Laajoissa rikossarjoissa konkurrenssiperustetta voidaan kuitenkin käyttää siten, että juttukokonaisuus on pääkäsittelyssä hallittavissa.

Olennaisuusvaatimuksen täyttyminen on arvioitava kussakin yksittäistapauksessa erikseen. Jos jostakin epäillystä teosta on odotettavissa sakkorangaistus ja muista vankeusrangaistus, ei ensin mainitun teon vaikutus kokonaisrangaistukseen ilmeisesti ole olennainen. Jos kaikista epäillyistä rikoksista odotettavissa oleva seuraamus on samaa rangaistuslajia, tulee syyttämättä jätettävän teon yleensä olla vähäisempi kuin muut rikokset. Jälkikonkurrenssitilanteissa myöhemmin ilmi tulleen epäillyn rikoksen ei välttämättä tarvitse olla vähäisempi kuin tuomioon johtaneet rikokset. Myös laajoissa tekosarjoissa voidaan samanarvoisia osatekoja jättää syyttämättä, jos ne eivät olennaisesti vaikuttaisi kokonaisrangaistukseen ja jutun hallittavuus pääkäsittelyssä tätä edellyttää.

– Kustannusperuste

Jollei tärkeä yleinen tai yksityinen etu muuta vaadi, syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta, jos asian käsittelyn jatkamisesta aiheutuvat kustannukset olisivat selvässä epäsuhteessa asian laatuun ja siitä mahdollisesti odotettavissa olevaan seuraamukseen (ROL 1 luvun 8 §:n 1 momentin 3 kohta).

Säännös voi tulla sovellettavaksi silloin, kun prosessiekonimiset syyt puoltavat toimenpiteistä luopumista. Tarkoituksenmukaista on pyrkiä tunnistamaan tällaiset tilanteet jo esitutkinnan alkuvaiheessa ja rajoittaa tällaisten asioiden esitutkinta. Mahdollista on, että tällainen peruste ilmenee vasta syyteharkinnan aikana, tai että tällainen peruste on ollut jo esitutkinnassa, mutta jostain syystä esitutkintaa ei tässä vaiheessa rajoitettu, ja peruste on edelleen olemassa syyteharkinnan aikana. Säännös sinänsä soveltuu tässäkin tilanteissa.

Säännösten perustelujen mukaan peruste sopii esimerkiksi silloin, kun rikoksesta epäillyn haastaminen tai oikeudenkäyntiin saapuminen olisi mahdollista, mutta vaatisi asian laatuun nähden huomattavia resursseja. On myös mahdollista, että asia vaatisi syyttäjän käsityksen mukaan lisätutkintaa, ja käytännössä asian käsittely olisi perusteltua jättää kesken, koska rikoksesta epäiltyä ei kohtuudella tavoitettaisi ulkomaille poistumisen tai tuntemattoman olinpaikan vuoksi. Peruste soveltuisi myös silloin, kun asian käsitteleminen oikeudenkäynnissä aiheuttaisi tavanomaista selvästi laajempia kustannuksia esimerkiksi siksi, että asiassa jouduttaisiin esittämään sen laatuun nähden poikkeuksellisen paljon näyttöä tai se olisi poikkeuksellisen vaikeasti saatavissa. Tällainen tilanne voisi olla silloin, kun keskeiset todistajat ovat pysyvästi tai pitkäaikaisesti ulkomailla, eikä kuuleminen oikeusaputeitse ilmeisesti onnistuisi.

Harkintakriteerinä olisi asian laadun lisäksi odotettavissa oleva seuraamus, jolla tarkoitetaan rikoksen julkisoikeudellista seuraamusta. Asianomistajan yksityisoikeudellinen vaatimus voidaan ottaa huomioon harkittaessa, vaatiko tärkeä yksityinen etu syytteen nostamista. Jo asian laadusta seuraa, ettei syytettä pidä jättää nostamatta epäillystä rikoksesta, josta ilmeisesti tuomittaisiin suhteellisen ankara rangaistus. Toisaalta muu seuraamus, kuten epäiltyyn rikokseen liittyvät erityisen vaarallisten rikoksentekovälineiden tai huomattavan rikoshyödyn konfiskointi, voi edellyttää syytteen nostamista.

– Tunnustamisperuste

Jollei tärkeä yleinen tai yksityinen etu muuta vaadi, syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta, jos syyteharkinnassa on saman henkilön tekemäksi epäiltyjä rikoksia kaksi tai useampi ja hän on tunnustamalla edistänyt yhden tai useamman epäillyn rikoksen selvittämistä. Tällöin syyttäjä voi päättää, että syytettä ei nosteta kaikista epäillyistä rikoksista (ROL 1 luvun 8 §:n 2 momentti).

Säännös antaa mahdollisuuden jättää syyttämättä, jos syyttäjällä on syyteharkinnassaan useita saman rikoksesta epäillyn henkilön tekemiksi epäiltyjä rikoksia, joista yhden tai useamman teon epäilty olisi tunnustanut. Säännöstä voidaan soveltaa itsenäisesti tavanomaisessa syyteharkintatilanteessa tai osana syyteneuvottelua.

Säännöksen perustelujen mukaan syyttäjä voisi jättää syyttämättä joko yhdestä tai useammasta muusta epäillystä rikoksesta, jos syyttämättä jättämistä voitaisiin pitää perusteltuna, kun otetaan huomioon tekokokonaisuus. Tämä mahdollistaisi syyttämättä jättämisen myös muusta kuin sellaisesta rikoksesta, joka voisi jäädä syyttämättä jo ns. konkurrenssiperusteella.

Säännöksen perustelujen mukaan syyttäjä voisi myös rajata syytteen ulkopuolelle yhtenä rikoksena arvioitavaan tekokokonaisuuteen liittyviä, esimerkiksi vanhimpia tai hankalimmin selvitettäviä osatekoja, jos rikoksesta epäilty tunnustaisi pääosan menettelystä. Säännös oikeuttaa muutoinkin rajaamaan syytettä prosessiekonomisella perusteella. Tällöin siis syyte nostetaan, mutta se muotoillaan niin, ettei siihen sisällytetä kaikkia osatekoja.

– Erityissäännökset

Erityissäännöksillä tarkoitetaan rikoslaissa ja muissa laeissa olevia tiettyjä rikoslajeja koskevia säännöksiä, jotka oikeuttavat syyttämättä jättämiseen.

Sovellettu muu lainkohta kirjoitetaan täydellisenä (esim. Rikoslaki 35 luku 7 §).

Perusteluista tulee ilmetä asianomaisen säännöksen soveltamisedellytykset, jollei säännöksen sisältöä ole kirjoitettu asianosaisten huomioon otettaviksi tarkoitettuihin ohjeisiin.

Lainkohta, allekirjoitus ja tiedoksiantaminen

Päätöksen perusteena oleva lainkohta tulee merkitä lyhentämättömänä, esim. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 1 luku 7 § 1 kohta (vähäisyysperuste).

Allekirjoituksessa ja jakelussa noudatetaan soveltuvin osin sitä, mitä edellä on todettu prosessuaalisista päätöksistä.

Edellä prosessuaalisista päätöksistä lausutun ohella harkinnanvaraisissa päätöksissä on otettava huomioon, että tuomioistuinkäsittelyyn saattamiselle säädetyn määräajan laskemiseksi asiakirjaan on merkittävä se päivämäärä, jolloin päätös on annettu postin kuljetettavaksi tai henkilökohtaisesti syyttämättä jätetylle taikka tämän asiamiehelle.

Jos syyttäjä on harkinnanvaraisesti päättänyt jättää syytteen nostamatta, syyttäjän on syyttämättä jätetyn vaatimuksesta saatettava ratkaisunsa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Vaatimus on toimitettava syyttäjälle kirjallisesti 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jona ROL 1 luvun 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu tiedoksianto tapahtui.

Jos päätös on lähetetty syyttämättä jätetylle tavallisena postilähetyksenä, 30 päivän määräaika alkaa vasta seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun päätös on annettu postin kuljetettavaksi. Määräaikaan sovelletaan myös säädettyjen määräaikojen laskemisesta annettua lakia eli muun muassa niin sanottua pyhäpäiväsääntöä.

Jos vaatimus toimitetaan syyttäjälle vasta määräajan jälkeen, ratkaisua ei ole syytä saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Kun syyttäjän ratkaisu jättää syyte ajamatta on saatettu tuomioistuimen

käsiteltäväksi, syyttämättä jätetylle on viivytyksettä annettava tieto käsittelyn ajasta ja paikasta sekä siitä, että asia voidaan ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta. Asia pannaan vireille normaalissa järjestyksessä eli tavallisesti haastehakemuksella. Asian käsittelyssä noudatetaan muutoin soveltuvin osin rikosasiain oikeudenkäynnistä voimassa olevia säännöksiä. Oikeudenkäynnin kohteena ei ole syyllisyys vaan se, oliko syyttäjällä lainmukaiset perusteet tehdä harkinnanvarainen syyttämättäjättämispäätös (LaVM 5/2014 vp). Syyttäjän tehtävä on osoittaa päätöksensä lainmukaiseksi.

Päätökseen liitettävä ohje

Järjestelmä tuottaa päätökseen liitettäväksi ohjeen, jossa todetaan, että syyttämättä jätetyllä on oikeus vaatia syyttäjän ratkaisun käsittelemistä tuomioistuimessa.

4 Päätöksen peruuttaminen

Jos syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta, hän saa ROL 1 luvun 11 §:n mukaan peruuttaa päätöksensä vain, jos asiassa ilmenneen uuden selvityksen mukaan päätös on perustunut olennaisesti puutteellisiin tai virheellisiin tietoihin. Ylemmällä syyttäjällä on oikeus ottaa asia uudelleen ratkaistavaksi siten kuin siitä erikseen säädetään.

Uuden selvityksen tulee liittyä juuri siihen rikokseen, josta on jätetty syyttämättä. Syyte voidaan kuitenkin nostaa myös, jos ilmenee, että syyttämättä jätetty oli ennen päätöstä syyllistynyt muihinkin rikoksiin, ja jos kaikkien rikosten yhteys edellyttää yhteistä syyteharkintaa. Syyttämättä jätetyn henkilön päätöksen tekemisen jälkeinen moitittava käytös tai korvausvastuun täyttämättä jättäminen ei oikeuta päätöksen peruuttamiseen, eikä päätöstä voi tehdä tältä osin ehdollisena.

Jos syyttäjä on tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen lain 1 luvun 8 §:n 2 momentin nojalla tai päättänyt tehdä 10 §:ssä tarkoitetun tuomioesityksen, hän saa peruuttaa päätöksensä vain, jos mainitun pykälän 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu tunnustus tai suostumus peruutetaan taikka jos asiassa ilmenneen uuden selvityksen mukaan päätös on perustunut olennaisesti puutteellisiin tai virheellisiin tietoihin.

Peruuttamismahdollisuus rajoittuu kunkin syyttäjän omiin päätöksiin. Jos päätöksen tehnyt syyttäjä ei toimi enää toimivaltaisena syyttäjänä tai on estynyt tekemään ratkaisun asiassa, asia voidaan normaalin työnjaon mukaisesti jakaa myös muulle syyttäjälle, jonka on tehtävä asiaan liittyvä harkinta. Jos päätöksen tehnyt syyttäjä on siirtynyt toiseen syyttäjäyksikköön, asia voidaan päätöksen tehneen syyttäjän suostumuksella jakaa toiselle syyttäjälle.

Säännöksiä syyttämättäjättämispäätöksen peruuttamisesta on sovellettava myös peruutettaessa muita kuin harkinnanvaraisia päätöksiä. Jos päätös on perustunut näytön puuttumiseen, syytekynnys voi ylittyä uuden selvityksen nojalla. Jos jälkikäteen ilmenee, että päätös on perustunut saman aineiston virheelliseen arviointiin, asia voidaan saattaa ylemmän syyttäjän uudelleen harkittavaksi.

5 Syyttäjän muut ratkaisut

5.1 Yleistä

Pääsäännöstä huolimatta erillistä syyttämättäjättämispäätöstä ei tarvitse laatia kaikissa syyttäjän syyteharkintaan saatetuissa tapauksissa. Asianosaisten on kuitenkin aina saatava tieto syyttäjän ratkaisusta.

5.2 Syyttäjän muu päätös

Sakari-järjestelmän ratkaisu "syyttäjän muu päätös" tuottaa Notes-sovelluksessa ratkaisuasiakirjapohjan "ilmoitus asian käsittelyn päättymisestä". Syyttäjän on harkittava tämän ratkaisuvaihtoehdon soveltuvuus, ja sen sijasta on aina mahdollista tehdä myös prosessuaalinen päätös syyttämättä jättämisestä.

Tämä ratkaisuvaihtoehto soveltuu käytettäväksi ainoastaan, kun on tulkinnatta selvää, että kyse on asianomistajarikoksesta, eikä syyttäjällä ole syyteoikeutta. Syyteoikeuden puuttumiseen ei siis liity lainkaan harkintaa. Tällaisesta voi olla kyse esimerkiksi tapauksessa, jossa asianomistaja peruuttaa syyttämispyyntönsä vahingonteosta, jonka kohteena on ollut ainoastaan yksityinen omaisuus, tai asianomistaja ei ole alun perinkään esittänyt syyttämispyyntöä. Jos tunnusmerkistön valintaa on perusteltava, asiassa on tehtävä syyttämättäjättämispäätös.

Tätä ratkaisuvaihtoa voi käyttää myös, jos tulkinnatta on selvää, että syytteen nostamisen edellytyksenä on jonkin viranomaisen ilmoitus tai määräys, mutta sitä ei ole annettu.

Päätös lähetetään tiedoksi asianosaisille.

5.3 Muu päättymisperuste

Sakari-järjestelmän ratkaisu "muu päättymisperuste" tuottaa Notes-sovelluksessa ratkaisuasiakirjapohjan "päätös". Sitä käytetään tapauksissa, joihin ei liity syyteharkintaa. Sellaisia ovat mm. seuraavat tilanteet:

1) Rikoksesta epäilty on rikoksen tekoaikaan ollut (varmuudella) alle 15-vuotias tai kuolee syyteharkinnan aikana.

2) Syytesiirto ulkomaille

3) Järjestelmä- tai muu tekninen virhe taikka kun mikään muu päätös ei sovellu.

Mikäli tapaukseen liittyy asianosaisia, päätös on lähetettävä heille tiedoksi, ellei kyse ole 3 kohdan mukaisesta teknisen virheen poistamisesta.

Tätä päättymisperustetta käytetään myös, kun syyttäjä tekee esitutkintaa koskevia ratkaisuja tutkinnanjohtajan asemassa (esitutkintaa ei toimiteta, esitutkinta päätetään saattamatta asiaa syyteharkintaan tai asia lähetetään syyteharkintaan).

5.4 Syytekohtien yhdistely

Syytekohtien yhdistelyä käytetään aidoissa lainkonkurrenssitilanteissa, esimerkiksi sellaisessa, jossa poliisi on kirjannut viisi eri petosta, mutta syyttäjä katsoo ne yhdeksi teoksi ja nostaa syytteen vain yhdestä törkeästä petoksesta.

6 Ohjeen seuranta ja kehittäminen

Tämän ohjeen vaikutukset ja toimivuus näkyvät parhaiten käytännön työssä. Ohjeen edelleen kehittämiseksi pyydän ohjeen käyttäjiä lähettämään palaute- ja kehittämisehdotuksiaan Valtakunnansyyttäjänviraston virastopostiin (vksv@oikeus.fi).


Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen

Valtionsyyttäjä Mikko Männikkö


Jakelu

Syyttäjänvirastot
Oikeusministeriön kriminaalipoliittinen osasto
Tiedoksi Oikeusministeriön kansliapäällikkö
Oikeusministeriön oikeushallinto-osasto
Korkein oikeus
Hovioikeudet
Käräjäoikeudet
Poliisihallitus
Keskusrikospoliisi
Suojelupoliisi
Poliisiammattikorkeakoulu
Tulli
Rajavartiolaitos
Pääesikunta
Suomen Asianajajaliitto
Eduskunnan oikeusasiamies
Valtioneuvoston oikeuskansleri



VKS:2016:6 (pdf, 0.36 Mt)
 
Julkaistu 3.1.2017